Mitsubishi L200 käytettynä

Sukupolvet ja korimallit

Suomen teillä L200 tarkoittaa enimmäkseen kolmea sukupolvea: noin vuosien 1996–2006 kolmatta sukupolvea, vuonna 2006 esiteltyä neljättä ja vuoden 2015 viidettä, joka uudistettiin vuonna 2019.

Malli on rakennettu perinteiselle tikapuurungolle, ja koria on tarjottu kolmena versiona: kaksipaikkainen Single Cab, pienemmillä takaistuimilla varustettu Club Cab ja neliovinen Double Cab, joka on Suomessa selvästi yleisin. Double Cabissa lava jää lyhyemmäksi kuin Club Cabissa, joten korimallin valinta on aito kompromissi matkustajatilan ja lavapituuden välillä. Neljäs sukupolvi erottui aikanaan poikkeuksellisen pyöreällä, henkilöautomaisella muotoilullaan. Viides sukupolvi palasi ryhdikkäämpään linjaan ja sai vuoden 2019 uudistuksessa merkin Dynamic Shield -keulan. Kolmannen sukupolven autoja on liikenteessä yhä paljon: ne ovat iäkkäitä, mutta yksinkertainen tekniikka on pitänyt monet niistä työkäytössä. Sitä vanhempia L200:ia on jäljellä enää vähän.

Mitsubishi ilmoitti vuonna 2020 jäädyttävänsä uusien mallien tuonnin Euroopan markkinoille, ja viidennen sukupolven L200:n myynti Euroopassa päättyi 2020-luvun alkuvuosina. Kuudes sukupolvi esiteltiin Thaimaassa vuonna 2023, ja sen on kerrottu palaavan osalle Euroopan markkinoista – Suomen käytetyillä markkinoilla se on joka tapauksessa vielä pitkään harvinaisuus. Taulukon vuodet ja korikoodit noudattavat Euroopan markkinaa ja ovat suuntaa-antavia.

Moottorit ja vaihteistot

Suomessa L200 on käytännössä poikkeuksetta diesel, ja moottori seuraa sukupolvea: vanhemmissa 2.5-litrainen 4D56, uudemmissa kevyempi 2.4-litrainen 4N15 ja vuoden 2019 uudistuksen jälkeen 2.2-litrainen 4N14.

Kolmas sukupolvi (noin 1996–2006): moottorina oli 2.5 TD (4D56) -turbodiesel. Tehoa oli aluksi noin 100 hevosvoimaa ja vuoden 2001 lopulta noin 115, ja viimeisinä vuosina tarjolla oli myös noin 133-hevosvoimainen versio. Vaihteistona oli viisiportainen käsivalintainen tai neliportainen automaatti. Kone on yksinkertainen ja sitkeä, mutta jakohihnasta, tasapainoakselin hihnasta ja jäähdytyksestä on huolehdittava samalla tavalla kuin seuraajassa, 2.5 DI-D:ssä. Näin iäkkäässä autossa rungon ruoste ratkaisee kaupan yleensä ennen moottoria.

Neljäs sukupolvi (2006–2015): moottorina oli koko kaaren ajan 2.5 DI-D (4D56) common rail -diesel. Lähtöteho oli noin 136 hevosvoimaa ja vääntö reilut 300 newtonmetriä. Vuosikymmenen vaihteen tienoilla valikoimaan tuli selvästi väkevämpi, noin 175–178-hevosvoimainen viritys. Vaihteistona oli viisiportainen käsivalintainen tai automaatti: alkuvuosien automaatti oli neliportainen, ja noin vuosikymmenen vaihteessa tehokkaamman moottoriversion myötä tarjolle tuli viisiportainen automaatti. Kone on tekniikaltaan suoraviivainen ja korjaajille tuttu, mutta se on hihnavetoinen: jakohihna ja erillinen tasapainoakselin hihna on vaihdettava ohjeajassa, eikä siinä kannata venyttää. Jakohihnan ohjeväli on 90 000 kilometriä, ja tasapainoakselin hihna sekä hihnan kiristin vaihdetaan samalla kertaa.

Viides sukupolvi (2015–2019): tilalle tuli kevytmetallilohkoinen 2.4 DI-D (4N15) MIVEC-venttiiliajoituksella. Euroopassa se myytiin kahdella tehotasolla, noin 154 ja 181 hevosvoimaa, ja vääntöä oli parhaimmillaan runsaat 400 newtonmetriä. Vaihteistona oli kuusiportainen käsivalintainen tai viisiportainen automaatti. Uusi kone on vanhaa 2.5:tä hiljaisempi ja kulutukseltaan maltillisempi.

Vuoden 2019 uudistus: Euroopan-mallisto siirtyi tiukentuneiden päästövaatimusten myötä pienempään, 2.2-litraiseen 4N14-dieseliin, jonka teho on noin 150 hevosvoimaa ja vääntö 400 newtonmetriä. Samalla automaatti vaihtui kuusiportaiseen. Voimalinja on siis vaihtunut mallin elinkaaren aikana kolmesti, joten tarkista moottori aina yksilön rekisteritiedoista – pelkkä vuosimalli ei sitä ratkaise, ja tuontiautoissa kirjo on vielä laajempi.

Neliveto: Easy Select vai Super Select

L200:n nelivetoa on tarjottu kahtena eri järjestelmänä, ja niiden ero on käytännössä paljon suurempi kuin nimien perusteella arvaisi.

Easy Select on perinteinen osa-aikainen neliveto: keskellä ei ole tasauspyörästöä, joten autoa ajetaan pitävällä pinnalla takavetoisena ja neliveto kytketään vasta lumeen, sohjoon tai maastoon. Nelivedon pitäminen päällä kuivalla asfaltilla kuormittaa voimansiirtoa, joten sitä ei tehdä. Super Select – uudemmissa sukupolvissa Super Select 4WD-II – lisää mukaan keskitasauspyörästön, jolloin nelivetoa voi käyttää myös kuivalla tiellä ilman voimansiirron rasitusta, ja tasauspyörästön saa tarvittaessa lukittua. Molemmissa on lisäksi alennusvaihteisto raskaaseen vetoon ja maastoon.

Järjestelmä on määräytynyt varustetason mukaan – yksinkertaisimmissa työversioissa on tyypillisesti ollut Easy Select ja paremmin varustelluissa Super Select – joten varmista järjestelmä yksilökohtaisesti myyjältä ja koeajolla, älä pelkän vuosimallin perusteella. Kokeile koeajossa turvallisessa paikassa, että nelivedon kytkentä ja alennusvaihteisto toimivat moitteettomasti molempiin suuntiin.

Luotettavuus ja katsastus

L200:n peruskoneisto on suunniteltu työkaluksi ja kestää huollettuna hyvin, mutta yksilöiden väliset erot ovat tässä mallissa poikkeuksellisen suuria.

Sama malli on voinut viettää elämänsä kevyessä vapaa-ajan käytössä tai vetää päivittäin täyttä kuormaa työmaalla, ja se näkyy kaikessa: alustassa, voimansiirrossa, rungossa ja moottorin kunnossa. Siksi mallitason yleistykset kertovat L200:sta vähemmän kuin monesta henkilöautosta – ratkaisevaa on huoltohistoria, käyttötapa ja ruostetilanne. N1-rekisteröinti ei muuta katsastustahtia: L200 katsastetaan ensimmäisen kerran nelivuotiaana, sitten joka toinen vuosi ja kymmenen vuoden iästä lähtien vuosittain, aivan kuten henkilöauto.

Mallikohtaista katsastustulosta L200:lle ei ole. Traficomin mallitason katsastustilasto kattaa vain henkilöautot, eikä pakettiautoiksi rekisteröidyistä ajoneuvoista julkaista vastaavaa mallikohtaista vertailua. Myöskään henkilöautoiksi rekisteröidyistä L200:ista tilastossa ei ole tietoja. Konkreettisin tieto on yksilön oma katsastushistoria: pyydä myyjältä rekisterinumero ja katso historiasta hylkäysten ja korjauskehotusten kertymä. Yleistä taustatietoa katsastuksista ja avoimet tilastot löytyvät Traficomilta.

Neljännen sukupolven tärkein takaisinkutsu koskee kuljettajan turvatyynyä. Osassa näistä autoista kaasunkehitin voi haljeta tyynyn täyttyessä, jolloin siitä voi sinkoutua teräviä sirpaleita. Mitsubishin merkkikorjaamo kertoo valmistenumeron perusteella, kuuluuko auto kampanjaan ja onko kaasunkehitin jo vaihdettu uuteen.

Yleisimmät viat ja ruoste

Tyypilliset tarkistuskohteet jakautuvat kahtia: vanhemman 2.5-dieselin mekaaniset huoltokohteet ja kaikkia sukupolvia vaivaava ruoste.

• Rungon ja korin ruoste: tiesuolatuilla teillä ajaneiden vanhempien yksilöiden tikapuurunko, jousien ja iskunvaimentimien kiinnikkeet, helmat, takakaaret ja lavan pohja ovat tärkein tarkistuskohde. Ruostuneen rungon korjaaminen on kallista ja voi kaataa katsastuksen, joten nostata auto ja tutki se kunnolla.
• Jakohihna ja tasapainoakselin hihna (2.5 TD ja 2.5 DI-D): 4D56:ssa on jakohihnan lisäksi pienempi tasapainoakselin hihna, ja kummankin laiminlyöty vaihto on kallis virhe – pyydä kuitti tai merkintä huoltokirjasta.
• Ylikuumeneminen ja kannentiiviste (2.5 TD ja 2.5 DI-D): jäähdytyksen laiminlyönti on 4D56:n vakavien vaurioiden tavallisin taustasyy. Tarkista jäähdytysnesteen kunto ja kysy, onko autoa ajettu kuumana.
• Turbo ja suuttimet: kaikissa L200:n dieseleissä nämä ovat suurten ajokilometrien ja laiminlyödyn öljynvaihdon kulumiskohteita. Uudemmissa dieseleissä on raportoitu myös suutinvuotoja.
• Jakopään ketjun ääni (2.4 / 2.2 DI-D): uudempien moottoreiden jakopään ketjun kiristimen kolinaa on raportoitu. Kylmäkäynnistyksen aikainen rähisevä ääni kannattaa tutkituttaa.
• Hiukkassuodatin ja EGR: tukkeutuvat lyhyillä, kylmillä matkoilla ja runsaassa tyhjäkäynnissä. Vikavalo tai tehonrajoitus koeajolla on selvä varoitusmerkki.
• Työkäytön kuluminen: jousitus, vetolaite, kytkin ja lavan kiinnitykset kuluvat kuormakäytössä nopeammin kuin ajokilometreistä arvaisi.

Mitä tarkistaa käytettyä ostaessa

L200:n kohdalla ostotarkastuksen painopiste on rungossa, huoltohistoriassa ja siinä, millaisessa käytössä auto on ollut. Neljännen sukupolven autosta kannattaa lisäksi selvittää merkkikorjaamolta, onko kuljettajan turvatyynyn kaasunkehittimen takaisinkutsu hoidettu.

Aloita rungosta: nostata auto ja käy tikapuurunko, kiinnikkeet ja lavan alusta läpi järjestelmällisesti. Pyydä sen jälkeen huoltokirja ja etsi merkinnät jakohihnan ja tasapainoakselin hihnan vaihdosta, öljynvaihtoväleistä ja jäähdytysjärjestelmän huollosta. Selvitä käyttöhistoria konkreettisilla kysymyksillä: onko autolla vedetty säännöllisesti raskasta perävaunua, onko lavalla kuljetettu painavaa kuormaa, ja onko auto seissyt tyhjäkäynnillä työmailla. Koeajolla varmista, ettei vikavaloja tai tehonrajoitusta ole, kokeile neliveto ja alennusvaihteisto, kuuntele kylmäkäynnistyksen äänet ja tarkkaile automaattivaihteiston pehmeyttä. Katso lopuksi rekisteriotteesta auton rekisteröintiluokka ja massat.

Mitsubishi L200 Suomen talvessa

Neliveto, alennusvaihteisto ja reilu maavara tekevät L200:sta talvella varmakulkuisen – kunhan renkaat ja kuormaus ovat kunnossa.

Super Selectillä varustetun yksilön etu korostuu juuri talvella: vaihtelevalla kelillä, jossa paljas asfaltti ja jäinen sivutie vuorottelevat, nelivetoa ei tarvitse kytkeä edestakaisin. Osa-aikainen Easy Select vaatii hieman enemmän kuljettajan harkintaa. Yhteinen haaste kaikille lava-autoille on kevyt takapää: tyhjänä takarenkailla on vähän painoa, jolloin ne sutivat lähdössä ja perä on herkempi lähtemään sivulle. Kuorma lavalla lieventää ongelmaa.

Dieselin kylmäkäynnistystä ja kylmän moottorin kulumista sekä kulutusta helpottaa moottorinlämmitin, jonka käyttö kannattaa ottaa pakkasilla tavaksi. Sisätilanlämmitin puolestaan lämmittää ohjaamon ja sulattaa lasit, mikä on mukavuus- ja näkyvyysasia. Pelkkä lyhyt pakkasajo rasittaa hiukkassuodatinta, joten dieselille tekee hyvää säännöllinen pidempi lenkki.

Hyötykuorma ja vetomassa

L200 asettuu kantokyvyltään lava-autoluokan valtavirtaan: hyötykuorma on usein noin tonnin luokkaa ja jarrullinen vetomassa sukupolvesta riippuen noin 2 700–3 500 kilogrammaa.

Vanhemmissa neljännen sukupolven yksilöissä vetomassa jää tyypillisesti alempaan päähän, kun taas uudemmissa versioissa se yltää korkeammalle. Luvut riippuvat kuitenkin vuosimallista, moottorista, korimallista, varustelusta ja vetolaitteen tyyppihyväksynnästä, joten alla oleva taulukko on vain suuntaa-antava kehys. Sitova tieto löytyy yksilön rekisteriotteesta, josta näet sallitut akselimassat, kokonaismassan, hyötykuorman ja kytkentämassan.

N1-pakettiautoksi rekisteröity avolava voi poiketa massoiltaan ja käyttöehdoiltaan henkilöautoksi rekisteröidystä yksilöstä. Lähelle sallittua vetomassaa kuormatun perävaunun vetämiseen tarvitaan käytännössä BE-kortti jo vetomassan alapäässäkin, sillä B-luokassa yli 750 kilon perävaunu on sallittu vain enintään 3 500 kilon yhdistelmässä ja B96-laajennuksella enintään 4 250 kilon yhdistelmässä.

Pakettiauto (N1) vai henkilöauto

Suomessa L200 on hyvin usein rekisteröity N1-pakettiautoksi, mutta henkilöautoksi rekisteröityjäkin yksilöitä on liikenteessä – ja ero ulottuu verotuksesta käytännön käyttöön asti.

Rekisteröintiluokka vaikuttaa muun muassa istumapaikkojen määrään, sallittuihin massoihin ja siihen, millä perusteella autoa verotetaan. Verotuksessa painaa kuitenkin myös istuinrivien määrä. Esimerkiksi takapenkillinen Double Cab on N1-luokassakin kaksikäyttöauto: sen käyttövoimavero on henkilöauton tasoa, ja ALV-vähennys edellyttää, että auto on hankittu yksinomaan vähennykseen oikeuttavaan käyttöön. Säännöt ja euromäärät muuttuvat ajan myötä, joten tarkista juuri tämän yksilön rekisteröintiluokka, istumapaikat, massat ja verotusperuste rekisteritiedoista ja tarvittaessa Traficomilta. Myös mahdollinen aiempi muutoskatsastus kannattaa selvittää, sillä se voi vaikuttaa kokonaisuuteen.

Kulut ja verotus

Käyttökulut ovat dieselkäyttöisen lava-auton mukaiset: kulutus on henkilöautoa suurempi, ja kuormassa tai vetokäytössä se nousee edelleen.

Suomen ajoneuvoverossa käyttövoimavero koskee dieseliä, kun taas bensiinikäyttöisestä autosta sitä ei peritä. Vuosiveroon kuuluu käyttövoimaveron lisäksi hiilidioksidipäästöihin perustuva perusvero, ja verotukseen vaikuttavat myös rekisteröintiluokka ja istuinrivien määrä. Ajantasaiset euromäärät ja laskentaperusteet löytyvät Traficomilta.

Huoltopuolella L200 on perinteisesti ollut edullinen pitää: tekniikka on tuttua ja korjaamokenttä laaja. Varaosien ja merkkihuollon saatavuudessa voi kuitenkin näkyä se, että Mitsubishin läsnäolo Euroopassa on ohentunut. Käytettynä neljännen sukupolven L200:aa on myynnissä suuntaa-antavasti noin 6 000–18 000 eurolla ja viidennen sukupolven autoja noin 17 000–37 000 eurolla. Hintaan vaikuttavat eniten ikä, kilometrit, korimalli, nelivetojärjestelmä ja ennen kaikkea ruostetilanne: siisti, huollettu Double Cab ja työkäytössä kulunut yksilö voivat olla hinnaltaan täysin eri sarjassa. Ilmoituksia vertaillessa kannattaa katsoa, onko hinta arvonlisäverollinen vai alv 0 %. Ajantasainen hintataso selviää parhaiten selaamalla ilmoitussivustojen tarjontaa.

Kenelle Mitsubishi L200 sopii?

L200 sopii sille, joka tarvitsee lavan ja nelivedon mutta ei halua maksaa luokan järeimmistä vaihtoehdoista – ja joka jaksaa tehdä ostotarkastuksen kunnolla.

Se on hyvä valinta mökkiteille, perävaunun vetoon, metsätöihin ja kevyeen ammattikäyttöön, ja Super Selectillä varustettuna se taipuu myös arkiautoksi vaihtelevilla keleillä. Pääosin lyhyisiin kaupunkimatkoihin dieselkäyttöinen lava-auto ei hiukkassuodattimen vuoksi ole luontevin vaihtoehto. Samaan käyttöön kannattaa vertailla myös Toyota Hiluxia ja Ford Rangeria. Jos lava ei ole välttämätön, katumaasturi kuten Mitsubishi Outlander on arjessa mukavampi, ja umpikorista hyötytilaa etsivälle sopii paremmin Volkswagen Transporter.