Volvo V40 käytettynä

Sukupolvet ja korimallit

Suomen käytetyillä markkinoilla "V40:llä" tarkoitetaan lähes aina vuosien 2012–2019 nykyaikaista viistoperää – yhtä ainoaa sukupolvea, joka rakennettiin Fordin C1-pohjaiselle alustalle (samaa sukua kuin Volvon C30, S40, V50 ja C70).

On hyvä tietää, että nimi V40 oli käytössä jo aiemmin: vuosien 1995–2004 V40 oli S40:n kanssa NedCarissa rakennettu farmari, eikä sillä ole teknistä yhteyttä uudempaan autoon. Tuo vanha malli on Suomessa nykyään harvinainen ja selvästi eri auto – tällä sivulla keskitytään 2012 esiteltyyn viistoperään. Uudesta V40:stä tehtiin myös maastohenkisempi V40 Cross Country, jossa on korotettu maavara, suojamuovit ja rouheampi ilme. Tekniikka on muuten pääosin sama kuin tavallisessa V40:ssä.

Mikä moottori kannattaa – ja mitä välttää

Karkea jako menee moottorisukupolven mukaan: vuodesta 2014 yleistyneet Drive-E-koneet (1.5- ja 2.0-litraiset nelisylinteriset) ovat nykyaikaisempia ja yleisesti suositeltavampia kuin lanseerausvaiheen 1.6-litraiset Ford-pohjaiset moottorit.

Suositeltavat: Drive-E-bensiinit kantavat nimiä T2, T3, T4 ja tehokkaampi T5, mutta tunnus ei yksin kerro moottoria: esimerkiksi T4 oli vuoteen 2015 asti 1.6-litrainen Ford-pohjainen EcoBoost ja vasta sen jälkeen 2.0-litrainen Drive-E. Osassa automaattimalleista Drive-E-bensiini on tilavuudeltaan 1.5 litraa, muuten 2.0. Dieselpuolella Drive-E toi 2.0-litraiset D2, D3 ja D4, jotka ovat vetävämpiä ja taloudellisempia kuin varhaiset koneet. Nämä ovat useimmiten selkein lähtökohta, joskin varhaisissa Drive-E-yksilöissä on raportoitu esimerkiksi bensiinipuolen öljynkulutusta ja dieselin EGR-venttiilin tukkeutumista – tarkista siksi moottorin tunnus, vuosimalli ja huoltohistoria.

Harkiten: lanseerausajan (2012–2013) tarjonnassa oli Ford-pohjainen 1.6 EcoBoost -bensiini sekä viisisylinterinen 2.0-diesel ja tehokas viisisylinterinen T5-bensiini. Selvitä historia: erityisesti varhainen 1.6-litrainen diesel (Ford/PSA-sukua) ei ole paras pelkkään kaupunkiajoon: hiukkassuodatin (DPF) tukkeutuu herkästi lyhyillä matkoilla, kun se ei ehdi regeneroitua. Näissä koneissa myös suuttimet ovat erillinen tarkistuskohde, joskaan niiden herkkyys ei liity suoraan ajomatkan pituuteen.

Powershift ja muut vaihteistot

Vaihteisto on V40:n ostajan tärkein yksittäinen tarkistuskohta. Osassa autoista on Powershift-kaksoiskytkinautomaatti, jonka maine on ollut vaihteleva – siksi tieto siitä, mikä vaihteisto autossa on, kannattaa selvittää ennen kauppaa.

Powershift on Fordin kanssa yhteistä sukua oleva kaksoiskytkinvaihteisto, jota käytettiin useilla merkeillä. Osa yksilöistä on palvellut pitkään ongelmitta, mutta käyttäjät ovat raportoineet nykimistä liikkeellelähdössä, viiveitä vaihtamisessa sekä kytkinpaketin tai mekatroniikan vikaantumista. Yksilön tilan kertovat rauhallinen koeajo ja vaihteiston huoltohistoria. V40:ssä Powershift oli 1.6-litraisten moottoreiden automaatti: D2-dieselissä vuosina 2013–2015 ja 1.6-litraisessa T4-bensiinissä vuosina 2012–2015 (myöhempi T4 on 2.0-litrainen Drive-E). Koska 1.6-litrainen D2 on Suomen yleisimpiä V40-versioita ja useimmiten automaattinen, Powershift-autoja on käytettyjen joukossa paljon. Viisisylinterisissä dieseleissä, T5:ssä ja kaikissa Drive-E-moottoreissa automaatti on tavanomainen Geartronic-momentinmuunninautomaatti, jota pidetään yleisesti kestävämpänä ratkaisuna. Automaattia haluavalle Drive-E ja Geartronic on siksi vähäriskisin yhdistelmä. Useimpiin versioihin sai myös käsivaihteiston, eikä käsivaihteisessa autossa koko kysymystä ole.

Luotettavuus ja katsastusmenestys

V40 on parhaimmillaan kestävä ja hyvin rakennettu, mutta sen luotettavuus riippuu voimakkaasti voimalinjasta ja huollosta.

Hyvin huollettu Drive-E-bensiini käsivaihteistolla tai Geartronicilla on tavallisesti vähäongelmainen, kunhan öljynkulutushistoria on siisti. Vikoja kertyy keskimääräistä enemmän lähinnä Powershift-autoihin ja varhaisiin 1.6-dieseleihin. Vuosina 2012–2016 käyttöön otetuilla V40:illä on ajettu ikätovereita vähän enemmän, ja silti ne hylätään Traficomin mallikohtaisessa katsastustilastossa hieman ikäluokkaa harvemmin. Vuosien 2017 ja 2019 autot pärjäävät selvästi ikäluokkaa paremmin, vuoden 2018 autot sen tasolla. Tilastossa omana rivinään oleva Cross Country pärjää vähintään yhtä hyvin kuin ikäluokkansa ja useimpina käyttöönottovuosina paremmin. Ylivoimaisesti yleisin hylkäyssyy on jousitus ja iskunvaimennus, ja seuraavina tulevat käyttöjarru ja akselistot.

Dieselin ostajan on hyvä tietää Volvon laajasta takaisinkutsusta, joka ulottui myös V40:n 2.0-litraisiin nelisylinterisiin Drive-E-dieseleihin. D4 sai tämän moottorin vuosimalliksi 2015, D2 ja D3 vasta vuoden 2015 aikana, joten niitä vanhemmissa D2- ja D3-autoissa on vielä eri moottori. Imusarjaan kertyvä karsta voi kuumentaa imuilmaa niin, että muovinen imusarja sulaa ja muuttaa muotoaan, jolloin moottori voi sammua tai moottoritilaan voi pahimmillaan syttyä palo. Osaan samoista autoista tehtiin myöhemmin lisäksi korjaus, jossa jäähdytysjärjestelmään asennettiin ilmausputki, koska järjestelmään jäävä ilma voi ylikuumentaa moottorin osia. Tehdyt kampanjatyöt näkyvät Volvon huoltojärjestelmässä valmistenumeron perusteella, joten merkkikorjaamo osaa kertoa, onko juuri tämä auto korjattu.

Yleisimmät viat

Suurin osa V40:n tunnetuista ongelmista keskittyy vaihteistoon ja varhaisiin moottoreihin, ei niinkään koriin tai perustekniikkaan.

• Powershift-vaihteisto: nykiminen, vaihtoviiveet ja kytkin- tai mekatroniikkaviat ovat tyypillisin huolenaihe. Koeaja huolella ja selvitä vaihteiston huollot.
• Varhainen 1.6-diesel (n. 2012–2015): hiukkassuodattimen (DPF) tukkeutuminen etenkin lyhyillä matkoilla. Suuttimet ovat oma erillinen tarkistuskohteensa, samoin jakohihnan kunto.
• Sähkö- ja infotainment-viat: Sensus-järjestelmän satunnaiset oireet ja yksittäiset sähköviat ovat mahdollisia. Varmista, että näyttö ja toiminnot toimivat.
• Jousitus ja jarrut: jousituksen osat, jarrut ja apulaitteet väsyvät kilometrien myötä tavanomaiseen tapaan, ja katsastuksessa V40 hylätään useimmin juuri jousituksen ja iskunvaimennuksen vuoksi.

Korin ruoste ei ole tämän ikäluokan suurin huoli, mutta vanhimmissa yksilöissä kannattaa silti vilkaista helmat ja pyöräkotelot.

Turvallisuus ja varusteet

Turvallisuus on V40:n vahvimpia puolia: se oli aikanaan luokkansa edistyksellisimpiä ja toi mukanaan jopa jalankulkijan turvatyynyn.

V40:ssä oli vakiona tai tarjolla laaja turvapaketti, johon kuului mm. automaattisesti jarruttava City Safety -järjestelmä, polvi- ja sivuturvatyynyt sekä konepellin alle sijoitettu jalankulkijaturvatyyny, joka oli aikanaan harvinainen ratkaisu. Auto sai uutuutena erinomaiset törmäystestitulokset. Varustelu vaihtelee kuitenkin yksilöittäin ja varustetasoittain, joten tarkista kiinnostavan auton todelliset turva- ja mukavuusvarusteet – kaikkia järjestelmiä ei ollut joka autossa.

Mitä tarkistaa käytettyä ostaessa

Tärkeimmät tarkistuskohteet ovat vaihteiston tyyppi ja kunto, moottorin sukupolvi ja huoltohistoria sekä Drive-E-dieselissä imusarjan palovaaran vuoksi tehty takaisinkutsu.

Aloita vaihteistosta: onko autossa Powershift, Geartronic vai käsivaihteisto? Automaatin koeajossa kiinnitä huomiota nykimiseen ja vaihtoviiveisiin. Huoltokirjasta näkee, onko määräaikaishuollot tehty. Dieselistä kannattaa lisäksi kysyä hiukkassuodattimen ja jakohihnan historia. Testaa kaikki sähkötoiminnot ja Sensus-näyttö, kuuntele jousituksen kolinat ja katso vanhemmissa yksilöissä korin kunto. Jos vaihteiston tai moottorin kunto jää epäselväksi, sen voi selvittää merkkiliikkeessä tai riippumattomassa korjaamossa teetetyllä kuntotarkastuksella.

Volvo V40 Suomen talvessa

Etuvetoinen V40 pärjää talviliikenteessä hyvin.

Neliveto (AWD) oli tarjolla vain rajatusti, käytännössä Cross Country T5 -versiossa, kun taas tavalliset V40:t ovat etuvetoisia. Neliveto auttaa liukkaalla liikkeellelähdössä ja etenemiskyvyssä, mutta useimmille etuveto riittää. Dieselomistajan kannattaa muistaa moottorinlämmittimen käyttö: se helpottaa kylmäkäynnistystä, mutta hiukkassuodatin tarvitsee silti säännöllisesti riittävän pitkiä ajomatkoja regeneroituakseen. Cross Country -mallin korkeampi maavara on lumisilla pihateillä pieni mutta käytännöllinen etu.

Tilat ja käytännön mitat

V40 on ennen kaikkea tyylikäs viistoperä, ei tilaihme: takapenkki on melko ahdas aikuisille ja tavaratila vaatimaton luokassaan, kun korkea ja viistävä takalinja syö hyötytilaa.

Korkea takalinja heikentää myös näkyvyyttä taakse, mikä kannattaa huomioida koeajossa.

Kulut ja käyttövoimavero

V40 on premium-luokan kompakti, joten käyttökulut asettuvat tavanomaisten yleismerkkien ja kalliimpien premium-autojen välimaastoon.

Drive-E-moottorit ovat polttoainetaloudellisia, ja harkiten teetetyt huollot ja järkevästi valitut osat pitävät huoltokulut hallinnassa. Kalleimmaksi voi tulla Powershift-vaihteiston korjaus, ja juuri siksi ehjällä, hyvin huolletulla yksilöllä on V40:ssä niin suuri merkitys. Bensiini-V40:stä ei makseta käyttövoimaveroa, dieselistä se taas peritään. V40:ää ei myyty ladattavana hybridinä eikä sähköautona, joten valinta on käytännössä bensiinin ja dieselin välillä. Jos ajoa kertyy paljon, diesel voi silti olla kokonaisuutena taloudellinen valinta, koska se kuluttaa vähemmän.

Vuosien 2012–2019 V40:tä on käytettynä myynnissä suuntaa-antavasti noin 4 000–22 000 eurolla iän, kilometrien ja varustelun mukaan. Paljon ajetut vuosien 2012–2015 autot ovat haarukan alapäässä, ja viimeisten vuosien 2018–2019 autot maksavat noin 15 000–22 000 euroa. Vanhan farmari-V40:n hinnat jäävät yleensä alle 5 000 euron. Ajantasaisen hintatason näkee parhaiten ilmoitussivustoilta, ja voimassa olevat verotiedot kannattaa tarkistaa erikseen.

Kenelle Volvo V40 sopii?

V40 sopii ostajalle, joka arvostaa turvallisuutta, skandinaavista muotoilua ja premium-tuntua, eikä tarvitse luokan suurinta tilaa – ja joka jaksaa tarkistaa vaihteiston ja moottorin sukupolven huolella.

Samantyyppisiä premium-kompakteja ovat Audi A3 ja Mercedes-Benz A-sarja. Käytännöllisempää ja runsaammin tarjolla olevaa vaihtoehtoa etsivälle myös Volkswagen Golf kannattaa katsoa. V40 erottuu näistä turvavarustelullaan ja ilmeellään, kun taas tilan ja jälleenmyynnin osalta kilpailijat voivat olla vahvempia.