Ford S-Max käytettynä

Sukupolvet ja mallin loppu

S-Maxia tehtiin kaksi sukupolvea: vuonna 2006 esitelty ensimmäinen (facelift 2010) ja vuonna 2015 uudistunut toinen, jonka valmistus päättyi keväällä 2023. Suoraa seuraajaa ei tullut – Fordin tila-autojen aikakausi päättyi S-Maxiin ja Galaxyyn.

S-Max lanseerattiin aikanaan Galaxyn matalampana ja urheilullisempana sisarmallina, ja juuri ajettavuus teki siitä autotoimittajien suosikin tila-autojen joukossa. Toinen sukupolvi siirtyi uudelle alustalle ja sai vuosien varrella isoja tekniikkapäivityksiä: vuoden 2018 uudistus toi EcoBlue-dieselit, mallivuosi 2019 perinteisen 8-vaihteisen automaatin ja vuodet 2021–2023 2.5-litraisen täyshybridin. Toisen sukupolven dieselin sai myös nelivetoisena.

Mikä moottori kannattaa – ja mitä välttää

Suomen S-Max-tarjonnasta valtaosa on 2.0-turbodieseleitä eri tehoversioina, ja hyvin huollettu diesel on mallin luontevin valinta. Vähän ajavalle poikkeus on loppukauden täyshybridi.

Suositeltavat: 2.0 TDCi (yleisimmin 140–180 hv) vääntää hyvin, kuluttaa kohtuullisesti ja on korjaamoille tuttu. Vuosien 2018–2023 2.0 EcoBlue on vielä taloudellisempi ja hiljaisempi, kunhan sen öljyssä kulkevaa jakohihnaa eli märkähihnaa on huollettu ohjeiden mukaan. Vuosien 2021–2023 2.5-täyshybridi (190 hv) on omimmillaan taajamapainotteisessa ajossa, ja siltä ei peritä käyttövoimaveroa. Ensimmäisen sukupolven Volvo-pohjaista viisisylinteristä 2.5T-bensiiniä pidetään kestävänä, joskin janoisena harvinaisuutena.

Harkiten: ensimmäisen sukupolven yleisin bensiini on vapaasti hengittävä 2.0 Duratec (145 hv, 2006–2013, käsivaihteinen). Se on yksinkertainen, ja sen jakoketju tuottaa harvoin ongelmia, mutta painavassa korissa se on verkkainen ja janoinen. Tyypillinen vika on kaikkia sylintereitä palvelevan sytytyspuolan pettäminen. Myös pienet turbobensiinit (1.6 EcoBoost, uudemmassa 1.5 EcoBoost) joutuvat isossa ja painavassa korissa töihin. 1.6 EcoBoostissa on raportoitu jäähdytysnestevuotoja – seuraa nestepintaa – ja 1.5 EcoBoostista tarkista huolto- ja korjaushistoria. Ensimmäisen sukupolven pieni 1.6 TDCi on isolle autolle vaatimaton. Vältä lyhytmatka-ajoon: kaikki dieselit. Jos pakokaasut eivät välillä pääse lämpenemään kunnolla, hiukkassuodatin ja EGR tukkeutuvat.

PowerShift ja vaihteistot käytettynä

S-Maxin PowerShift on märkäkytkiminen kaksoiskytkinautomaatti – eri rakenne kuin Focuksen ja Fiestan kohuttu kuivakytkiminen versio. Se on hyvin huollettuna toimiva, mutta öljynvaihdoista ei saa tinkiä.

Märkäkytkiminen PowerShift vaihtaa parhaimmillaan lähes huomaamattomasti, ja suomalaisten omistajien kokemukset ovat pääosin myönteisiä, kun vaihteistoöljy on vaihdettu noin 60 000 kilometrin välein. Laiminlyötynä nykimistä ja vikoja on raportoitu jo 50 000–100 000 kilometrissä, ja korjaukset ovat kalliita. Öljynvaihtojen kuitit kannattaa siksi nähdä, ja koeajolla autoa kannattaa ajaa sekä ruuhkan tahtiin että maantienopeudella. PowerShift tuli S-Maxiin vasta vuoden 2010 uudistuksessa. Sitä ennen 2.0 TDCi:n ja 2.3-bensiinin automaattina oli perinteinen 6-vaihteinen Durashift 6-tronic -momentinmuunninautomaatti, ja sellainen oli myös vuosien 2011–2015 2.2 TDCi:ssä. Mallivuodesta 2019 toisessa sukupolvessa on PowerShiftin sijaan perinteinen 8-vaihteinen momentinmuunninautomaatti, jota pidetään vähemmän vikaherkkänä, ja hybridissä on portaaton voimansiirto. Käsivaihteisto on yleinen, ja siinä kaksimassavauhtipyörä ja kytkin ovat normaaleja kulutusosia.

Luotettavuus ja katsastusmenestys

S-Max on perusrakenteeltaan kestävä perheauto, kunhan diesel on saanut ajaa pitkiä matkoja ja vaihteisto huoltonsa. Painava kori näkyy kuitenkin katsastuksessa alustan kulumina.

Alustan lisäksi raskas auto kuluttaa jarrujaan ja kytkintään enemmän kuin kevyt kompakti. Traficomin katsastustilastossa vuosina 2006–2014 käyttöön otetut S-Maxit on hylätty selvästi ikäluokkaa useammin, mutta niillä on myös ajettu tyypillisesti 55 000–90 000 kilometriä enemmän kuin samanikäisillä autoilla yleensä. Useimpina käyttöönottovuosina yleisin hylkäyssyy on taka-akselisto, ja muita kärkisyitä ovat ohjausnivelet, jousitus ja seisontajarru. Vuosina 2015–2016 käyttöön otetut autot on hylätty vain hieman ikäluokkaa useammin, vaikka niidenkin ajomäärät ovat keskimääräistä suurempia. Katsastus ei juuri paljasta voimalinjan kalleimpia riskejä – laiminlyötyä PowerShiftiä, tukkeutunutta DPF:ää tai huoltamatonta märkähihnaa – joten ne pitää selvittää huoltohistoriasta.

Painavimmat takaisinkutsut liittyvät turvatyynyyn, akkuun ja hybridimoottoriin. Kun akun miinusnavalta vuotaa happoa, akun valvonta-anturin alle voi kertyä johtava kerros, jonka läpi kulkeva virta kuumentaa ympäristöään ja voi pahimmillaan aiheuttaa palon – tämä koskee vuosina 2014–2019 valmistettuja S-Maxeja. Osa tammikuun 2006 ja helmikuun 2017 välillä valmistetuista autoista kuuluu Takata-kampanjaan, koska kuljettajan turvatyynyn täyttöpanos voi revetä tyynyn lauetessa ja päästää metallisirpaleita matkustamoon. Maaliskuuhun 2023 asti valmistetuissa täyshybrideissä polttomoottorin vaurio voi rikkoa öljypohjan tai moottorilohkon, ja vuotava öljy aiheuttaa palovaaran. Valmistenumerolla Ford-huolto näkee, onko katsottavaan autoon jo tehty nämä korjaukset.

Yleisimmät viat sukupolvittain

Useimmat S-Maxin viat ovat samoja kuin missä tahansa isossa dieselperheautossa: pakokaasunpuhdistus, vauhtipyörä, turbo ja alustan kuluminen. Sukupolvien välisiä eroja tuovat vaihteistot ja EcoBluen märkähihna.

• Dieselit (kaikki vuodet): hiukkassuodattimen (DPF) ja EGR-venttiilin tukkeutuminen lyhyillä matkoilla, käsivaihteisten autojen kaksimassavauhtipyörän ja kytkimen kuluminen sekä turbon viat tyypillisesti vasta korkeilla kilometreillä.
• 1. sukupolvi (2006–2014): ikääntymisen tuomat alustan ja jarrujen kulumat painavan korin alla, sähkötoimintojen (mm. lukitus ja pysäköintitutka) oikuttelua sekä vanhimmissa alkavaa ruostetta – tarkasta helmat ja takaluukun ympäristö. Bensiinipuolella 1.6 EcoBoostissa on raportoitu jäähdytysnestevuotoja.
• PowerShift-automaatti: nykiminen ja mekatroniikan viat, jos öljynvaihdot on laiminlyöty.
• 2. sukupolvi (2015–2023): EcoBlue-dieselin (2018–2023) märkähihnan ennenaikainen kuluminen, jota polttoaineen pääsy öljyyn kiihdyttää – vaihtoväli ja öljynvaihdot ovat kriittisiä. Hihnan alkuperäinen vaihtoväli oli 10 vuotta tai 240 000 km, mutta saman moottorin Transit-pakettiautoissa Ford on lyhentänyt sen kuuteen vuoteen tai 160 000 kilometriin. S-Maxin voimassa oleva vaihtoväli kannattaa siksi varmistaa Ford-huollosta. AdBlue-järjestelmän anturivikoja on raportoitu.

Mitä tarkistaa käytettyä ostaessa

Tärkeimmät ovat PowerShiftin öljynvaihtohistoria, dieselin ajoprofiili ja EcoBluessa märkähihnan kunto ja vaihtohistoria. Yhtä tärkeää on selvittää avoimet takaisinkutsut.

Huoltokirjan lisäksi pyydä kuitit vaihteistoöljyn ja jakohihnan vaihdoista. Moni S-Max on elänyt peräkärryn tai asuntovaunun vetäjänä, joten kysy, onko autolla vedetty raskaita vaunuja, ja tunnustele koeajossa, toimivatko kytkin ja automaatti tasaisesti liikkeelle lähtiessä ja peruuttaessa. Dieselistä kannattaa selvittää, onko se ajanut maantietä vai lyhyttä kaupunkiajoa, ja katsoa kiihdyttäessä, savuttaako se. Kokeile keskirivin ja kolmannen rivin istuinten säädöt, sähkötoiminnot ja ilmastointi, ja aja hiljaa epätasaisella pinnalla: painava auto kuluttaa alustan puslia, ja väljyys kuuluu kolinana. Vikamuistin luku ennen kauppaa on halpa varmistus. Samalla kannattaa pyytää Ford-huoltoa katsomaan valmistenumerosta avoimet takaisinkutsut, erityisesti turvatyynyn ja akun valvonta-anturin korjaukset.

Ford S-Max Suomen talvessa

Pitkä akseliväli pitää ison S-Maxin vakaana lumisellakin maantiellä, ja hyvä ajettavuus tekee siitä helpon hallita.

Suomen S-Maxeista valtaosa on etuvetoisia, mikä riittää perhekäyttöön. Liukkailla pihateillä ja perävaunun kanssa apua on toisen sukupolven nelivetoisesta dieselistä. Diesel tarjoaa talvella pitkän toimintamatkan ja kohtuullisen kulutuksen, mutta se hyötyy moottorin esilämmityksestä, ja pidemmät ajot antavat hiukkassuodattimelle tilaisuuden regeneroitua. Moneen suomalaiseen yksilöön on lisäksi asennettu polttoainetoiminen lisälämmitin.

7 paikkaa, tilat ja vetomassa

S-Max on 5- tai 7-paikkainen (5+2): kolmas rivi taittuu tasaiseksi lattiaksi ja sopii lähinnä lapsille tai lyhyille matkoille, mutta viidellä istuimella tilaa on ruhtinaallisesti.

Keskirivillä on kolme erillistä, itsenäisesti liukuvaa ja taittuvaa istuinta, joten kolme turvaistuinta on tavallista helpompi sovittaa rinnakkain – lapsiperheen arjessa harvinainen etu. Jarrullinen vetomassa on dieselversioissa versiosta riippuen noin 1 500–2 000 kg. Täydet 2 000 kg vetävät lähinnä toisen sukupolven automaatti- ja nelivetodieselit, mikä riittää useimmille asuntovaunuillekin. Hybridissä raja on noin 1 750 kg viisipaikkaisena ja 1 560 kg seitsenpaikkaisena. Luvut vaihtelevat moottorin ja vuosimallin mukaan, joten tarkista yksilön rekisteriote. Raskaan perävaunun vetäminen voi vaatia B96-merkinnän tai BE-kortin, sillä B-kortilla auton ja perävaunun yhteenlaskettu kokonaismassa saa olla enintään 3 500 kg.

Kulut ja jälleenmyyntiarvo

S-Maxin ylläpito maksaa volyymimerkin verran, ja kalliit yllätykset syntyvät lähinnä laiminlyödystä vaihteistosta, märkähihnasta tai dieselin pakokaasunpuhdistuksesta.

Fordin huoltoverkosto on Suomessa laaja ja varaosia saa hyvin, joten tavanomaiset huollot eivät päätä huimaa. Dieselistä maksetaan käyttövoimaveroa, mutta bensiinistä ja täyshybridistä ei. Auton paino näkyy myös rengas- ja jarrukuluissa, jotka ovat kompaktia suuremmat. Koska valmistus päättyi ilman suoraa seuraajaa, siistit ja vähän ajetut loppuvuosien yksilöt ja hybridit ovat pitäneet arvoaan.

Ajettuja ensimmäisen sukupolven S-Maxeja saa suuntaa-antavasti muutamalla tuhannella eurolla, toisen sukupolven autot maksavat karkeasti 8 000–30 000 euroa, ja kalleimpia ovat viimeisten vuosimallien hybridit. Pyyntihintoja kannattaa verrata ilmoitussivustoilla.

Kenelle S-Max sopii?

S-Max sopii perheelle, joka tarvitsee seitsemän paikkaa ja ison kuormatilan mutta ei halua luopua ajamisen mukavuudesta.

Paljon ajavalle diesel on luonteva valinta ja vetokäyttöönkin sitä riittää. Saman kokoluokan tila-autoista lähin kilpailija on Volkswagen Sharan, ja jos kompaktimpi koko riittää, vertaa Volkswagen Touraniin. Jos seitsemää paikkaa ei tarvita, samaa Ford-tekniikkaa saa farmarina Mondeossa. Katumaasturimaista istuinkorkeutta kaipaavalle Ford Kuga on merkin oma vaihtoehto.