Isuzu D-Max käytettynä

Sukupolvet ja korimallit

Suomessa liikkuu kolmen sukupolven D-Maxeja. Käytettyjen tarjonnassa painottuvat ensimmäisen sukupolven loppuvuodet ja toinen sukupolvi, joiden aikana moottori vaihtui kahdesti.

Ensimmäistä sukupolvea myytiin maailmalla jo vuodesta 2002, mutta käytettyjen markkinoilla se tarkoittaa käytännössä vuoden 2007 uudistuksen jälkeisiä autoja. Toinen sukupolvi tuli vuonna 2012 ja uudistui vuonna 2017, jolloin konepellin alle vaihtui pienempi 1.9 Ddi. Kolmas sukupolvi tuli Suomeen vuonna 2021. Se on turvavarusteiltaan selvästi edeltäjiään kehittyneempi ja sai Euro NCAPin arviossa viisi tähteä. Kaikissa sukupolvissa ohjaamovaihtoehtoja on ollut kolme: kaksipaikkainen yksiohjaamo (Single Cab tai Regular Cab), pidennetty Space Cab ja neliovinen Double Cab.

Moottorit ja vaihteistot

Suomeen tuodut D-Maxit ovat olleet dieseleitä, ja moottori määräytyy käytännössä vuosimallin mukaan. Vuodesta 2007 lähtien kaikissa moottoreissa, myös vuoden 2026 mallin 2.2-litraisessa, on jakoketju, joten hihnanvaihtoa ei tarvitse selvittää.

Ensimmäisen sukupolven 2.5-litraista (136 hv) pidetään raskaassa kuormassa vaisuna, ja 3.0 (163 hv) vetää perävaunua selvästi vaivattomammin. Kumpikin on vanhaa common rail -tekniikkaa, jonka korjaamot tuntevat hyvin. Toisen sukupolven 2.5-litrainen kaksoisturbo antaa 163 hv ja 400 Nm, mutta sen EGR-järjestelmä ja hiukkassuodatin vaativat huomiota. Vuonna 2017 tullut 1.9 Ddi on yhtä tehokas mutta pienempi ja taloudellisempi, ja kolmannessa sukupolvessa sen päästöjä puhdistetaan lisäksi AdBlue-ruiskutuksella. Vuoden 2026 mallissa 1.9 korvautui vääntävämmällä 2.2-litraisella, ja automaattivaihteisto muuttui kahdeksanvaihteiseksi.

Vaihteistoksi on tarjottu sekä manuaali että automaatti, mutta ensimmäisessä sukupolvessa automaatin sai vain 3.0-moottoriin. Toisen sukupolven manuaalin pitkiä välityksiä on moitittu, etenkin jos autoon on vaihdettu tavallista suuremmat renkaat. Raskaassa vedossa ja kaupunkiajossa automaatti säästää kytkintä. Jos autolla ajetaan lähinnä lyhyitä matkoja, toisen ja kolmannen sukupolven dieselit eivät ole hyvä valinta, koska hiukkassuodatin tarvitsee säännöllisesti pidempää ajoa.

Luotettavuus ja katsastus

D-Maxin maine kestävänä työkoneena perustuu yksinkertaiseen tekniikkaan. Yksilöiden erot syntyvät ennen kaikkea käytöstä: kuormat, perävaunut ja maastoajo kuluttavat alustaa ja voimansiirtoa.

Turvallisuuden kannalta tärkeimmät kampanjat koskevat kahta valmistusjaksoa. Syyskuun 2018 ja tammikuun 2019 välillä valmistetuissa autoissa vaihdetaan takalehtijouset, koska valmistusvirheen vuoksi jousi voi murtua, jolloin auton hallinta voi heiketä ja osia voi pudota tielle. Syyskuun 2020 ja lokakuun 2022 välillä valmistetuissa kolmannen sukupolven autoissa ohjausakselin alaosan liitospultti on voitu kiristää väärään momenttiin, ja pahimmillaan ohjaus voi pettää. Pultin kireys tarkastetaan. Kuuluuko yksilö kampanjoihin ja onko työt tehty, selviää Isuzu-merkkihuollosta valmistenumeron perusteella.

Yksilön oma katsastushistoria kannattaa pyytää ennen kauppaa: toistuvat huomautukset jarruputkista, alustan nivelistä tai jousista kertovat raskaasta käytöstä. Pakettiautoksi rekisteröidyistä D-Maxeista ei ole mallikohtaista katsastusvertailua, koska Traficomin katsastustilasto kattaa mallitasolla vain henkilöautot. Pakettiauto katsastetaan samassa tahdissa kuin henkilöauto, mutta kevytkuorma-autoksi rekisteröity D-Max käy katsastuksessa joka vuosi.

Yleisimmät viat sukupolvittain

D-Maxin vikalista on lava-autoksi lyhyt. Suurin osa siitä liittyy dieselin pakokaasujärjestelmään, ikään ja kovaan käyttöön.

• 1. sukupolvi (2007–2012): omistajat mainitsevat hehkutulppien vaihdot ja pakkasaamujen käynnistysvaikeudet, kovassa käytössä kuluvan kytkimen sekä kuormassa painuvat takajouset. Ruostetta ilmaantuu etenkin takapuskuriin, helmoihin ja lavaan, ja kromipinnat hilseilevät.
• 2. sukupolvi, 2.5 kaksoisturbo (2012–2017): EGR-venttiili karstoittuu ja hiukkassuodatin tukkeutuu, jos ajo on lyhyttä. Lisäksi on raportoitu takatasauspyörästön vaurioita ja ilmastoinnin höyrystimen vuotoja, joiden korjaus vaatii kojelaudan purkamista.
• 1.9 Ddi (2017–2025): hiukkassuodatin regeneroituu tiheään ja tukkeutuu, jos ajo on enimmäkseen lyhyttä. Moottoriin kannattaa käyttää valmistajan vaatimaa vähätuhkaista öljyä. Kolmannen sukupolven autoissa AdBlue-järjestelmä on uusi huoltokohde.
• 3. sukupolvi (2021–): suurten kilometrien kokemusta on vähemmän kuin vanhemmista D-Maxeista, ja osaa ensimmäisistä vuosimalleista koskee edellä kerrottu ohjausakselin kampanja.

Mitä tarkistaa käytettyä ostaessa

D-Max kannattaa katsoa nostimelta ja koeajaa nelivetoa myöten: lavan alta näkee, millaista työtä auto on tehnyt.

Käy nostimella läpi runko, lehtijouset, jarruputket ja vetolaitteen kiinnitys, ja katso lavan pohja sekä puskurin ja helmojen ruoste. Kysy myyjältä, kuinka usein dieselin hiukkassuodatin on regeneroitunut, onko EGR-venttiiliä tai suodatinta puhdistettu tai vaihdettu ja millaista öljyä moottoriin on käytetty. Käynnistä moottori kylmänä ja seuraa, käykö se tasaisesti. Koeajolla kytke neliveto ja alennusvaihde irtonaisella pinnalla ja kuuntele, ulvooko takasilta kiihdytettäessä tai rullatessa. Selvitä rekisteritiedoista ajoneuvoluokka ja istumapaikat, ja tarkistuta kampanjat Isuzu-merkkihuollossa valmistenumerolla.

Isuzu D-Max Suomen talvessa

Kytkettävä neliveto, alennusvaihde ja reilu maavara tekevät D-Maxista hyvän talviauton, kunhan neliveto kytketään ajoissa.

Arkiajossa D-Max kulkee takavedolla, ja tyhjän lavan keventämä perä lähtee liukkaassa kaarteessa helposti liukuun. Lumisella tiellä neliveto otetaan käyttöön valitsimesta, ja syvässä lumessa alennusvaihde auttaa liikkeelle. Kuivalla asfaltilla kytkettyä nelivetoa ei käytetä, koska voimansiirto jännittyy kaarteissa.

Lavalle sidottu paino rauhoittaa takapäätä, ja talvirenkaiden kantavuuden pitää riittää auton massoille. Pakkasella lohkolämmitin tekee käynnistyksestä varmemman ja säästää moottoria ensimmäisillä kilometreillä. Vanhimmissa autoissa kylmäkäynnistyksen vaikeudet johtuvat usein kuluneista hehkutulpista.

Hyötykuorma ja vetomassa

D-Max kantaa noin tonnin, ja vuodesta 2017 lähtien se vetää 3 500 kilon jarrullisen perävaunun. Ensimmäisen sukupolven raja on 3 000 kg, ja toisen sukupolven 2.5-litraisissa se on vuosimallista ja versiosta riippuen 3 000 tai 3 500 kg.

Suurin vetomassa ja täysi hyötykuorma eivät mahdu samaan yhdistelmään: esimerkiksi kolmannen sukupolven Double Cabin kokonaismassa on noin 3 100 kg ja perävaunun enintään 3 500 kg, mutta yhdistelmämassa on noin 6 000 kg. Rekisteriote kertoo yksilön sallitut massat.

Ajo-oikeus rajaa vetämistä usein tiukemmin kuin auto. Täysi 3 500 kilon perävaunu vaatii BE-ajo-oikeuden. B-kortilla yli 750 kilon perävaunu on sallittu vain, kun auton ja perävaunun kokonaismassat ovat yhteensä enintään 3 500 kg, ja B96-laajennus nostaa tämän rajan 4 250 kiloon. Kummastakin rajasta D-Max itse vie jo suurimman osan. Kevytkuorma-autoksi rekisteröidyn D-Maxin perässä yli 750 kilon perävaunu vaatii C1E-oikeuden.

Työajossa kannattaa muistaa myös ajopiirturi: kaupallisessa tavarankuljetuksessa sitä tarvitaan lähtökohtaisesti, kun ajoneuvon tai yhdistelmän suurin sallittu massa ylittää 3,5 tonnia. Tavallisella D-Maxilla raja ylittyy jo melko kevyen perävaunun kanssa ja kevytkuorma-autoksi rekisteröidyllä ilman perävaunuakin.

Pakettiauto (N1) vai henkilöauto

D-Max rekisteröidään Suomessa tavallisesti N1-pakettiautoksi. Verotuksessa ratkaisee kuitenkin luokan lisäksi se, onko ohjaamossa istuimia etupenkkirivin takana.

Jos ohjaamon takaosassa on istuimia, kuten neliovisessa Double Cabissa, pakettiautoksi rekisteröity D-Max on kaksikäyttöauto, ja sen käyttövoimavero lasketaan henkilöauton tavoin. Space Cab kuuluu samaan joukkoon, jos sen ohjaamon takaosaan on merkitty istumapaikkoja. Pelkillä etuistuimilla varustettu yksiohjaamo sen sijaan on verotuksessa tavallinen pakettiauto, ja sen käyttövoimavero jää selvästi henkilöauton tasoa pienemmäksi. Henkilöautoksi rekisteröity D-Max verotetaan kokonaan henkilöautona.

Yritysostajalle kaksikäyttöauto tarkoittaa samaa arvonlisäverokohtelua kuin henkilöauto: hankinnan arvonlisäveron saa vähentää vain, jos auto tulee yksinomaan vähennykseen oikeuttavaan käyttöön. Ulkomailta tuodun Double Cabin autoverossa ei myöskään saa pakettiautojen alennusta, koska se edellyttää muun muassa, että istuimia on vain etumaisella rivillä.

Tavallisen D-Maxin kokonaismassa jää noin 3 100 kiloon, joten se pysyy N1-luokassa ja sitä saa ajaa B-kortilla. Poikkeus on Work Edition -nimellä myyty Double Cab, joka on muutettu kevytkuorma-autoksi (N2G). Sen kokonaismassa on hieman yli 3 500 kiloa, takaakselille on lisätty ilmajousitus ja nopeus on rajoitettu. Kuljettajalta vaaditaan C1-ajo-oikeus, auto katsastetaan vuosittain ja kuorma-autona siitä maksetaan vain käyttövoimaveroa. Maahantuojan mukaan se sopii myös arvonlisäverolliseen liiketoimintaan. Ajoneuvoluokka ja istumapaikkojen määrä näkyvät rekisteritiedoista, samoin mahdollinen muutoskatsastus.

Kulut ja verotus

D-Maxin käyttökulut ovat dieselkäyttöisen lava-auton tavanomaiset: jokaisesta yksilöstä peritään käyttövoimaveroa, ja kulutus on henkilöautoa suurempi.

Käyttövoimaveron määrä riippuu ajoneuvoluokasta, istuimista ja massasta, joten ajantasaiset luvut kannattaa katsoa Traficomilta juuri kyseisen auton tiedoilla. Huollon suurimmat erät ovat toisen ja kolmannen sukupolven pakokaasujärjestelmä sekä työkäytössä kuluvat kytkin, jarrut ja jouset. Maahantuojan ilmoittama huoltoväli on vuosi tai 15 000 kilometriä, ja merkkihuoltoja on eri puolilla maata. Uusille D-Maxeille on luvattu viiden vuoden tai 100 000 kilometrin takuu, joten nuoresta yksilöstä kannattaa tarkistaa auton omat takuuehdot.

Sukupolvien hintaero on suuri. Ensimmäisen sukupolven D-Maxeista pyydetään suuntaa-antavasti noin 6 500–10 000 euroa, toisen sukupolven autoista noin 12 000–33 000 euroa ja käytetyistä kolmannen sukupolven autoista noin 23 000–50 000 euroa. Kunto ja ajomäärä painavat hinnassa enemmän kuin ikä. Yritysten myymien autojen hinnoista kannattaa tarkistaa, sisältävätkö ne vähennyskelpoisen arvonlisäveron. Marginaaliverotettuna myydyn auton hinnasta veroa ei voi vähentää. Ilmoitussivustoilla ajantasaisia hintoja kannattaa verrata saman sukupolven autoihin.

Kenelle Isuzu D-Max sopii?

D-Max sopii ostajalle, joka tarvitsee lava-autolta ennen kaikkea yksinkertaista ja kestävää tekniikkaa perävaunun vetoon ja huonokuntoisille teille. Henkilöautomaisesta ajomukavuudesta joutuu tinkimään.

Kestävyysmaineeltaan lähin verrokki on Toyota Hilux, jonka tekniikka on yhtä lailla yksinkertaista ja koeteltua. Hinnaltaan samaa luokkaa on Mitsubishi L200, ja vetokykyä sekä mukavampaa ajoa painottavalle sopii vertailuun Ford Ranger.