Mercedes-Benz Vito käytettynä

Sukupolvet ja korimallit

Vito on Mercedes-Benzin keskikokoinen pakettiauto, joka asettuu pienemmän Citan-luokan ja ison Sprinterin väliin. Käytettyjen markkinat muodostuvat vuodesta 2003 valmistetuista kahdesta sukupolvesta, joiden tekniikka eroaa selvästi toisistaan.

Aivan ensimmäinen, 1990-luvun lopun etuvetoinen Vito-sukupolvi (W638) on nykyään harvinainen, joten käytännön ostopäätökset koskevat kahta seuraavaa. Vuosien 2003–2014 sukupolvi (tehdaskoodi W639) oli takavetoinen, ja siinä oli 2.1-litraisia CDI-dieseleitä sekä isompi 3.0-litrainen V6-diesel tehokkaimmissa versioissa. Nelivetokin oli tarjolla. Vuonna 2014 esitelty W447-sukupolvi toi rinnalle etuvetoisen, pienemmän 1.6-litraisen Renault-pohjaisen dieselin, kun taas takavetoiset jatkoivat 2.1-litraisella. Mallistoon tuli myös täyssähköinen eVito. W447:ää on päivitetty kahdesti: keväällä 2019 tilattavaksi tullut päivitys toi takavetoisiin uudemman 2.0-litraisen OM654-dieselin ja yhdeksänportaisen 9G-Tronic-automaatin, ja vuonna 2023 esitelty toinen uudistus tuli myyntiin vuonna 2024. Mercedes-Benz on ilmoittanut rakentavansa uudet keskikokoiset pakettiautonsa vuodesta 2026 alkaen uusille sähkö- ja polttomoottoriarkkitehtuureille.

Korimalleja on useita: umpinainen pakettiauto kolmella pituudella, kaksoisohjaamollinen Mixto sekä ikkunallinen ja penkillinen Tourer-matkustajaversio. Ylellisempi, henkilökuljetukseen suunnattu sisarmalli on nimeltään Mercedes-Benz V-sarja (W639-sukupolvessa Viano).

1.6 vai 2.1 – mikä moottori kannattaa

W447-sukupolven Vitossa dieselvaihtoehtoja on käytännössä kaksi, ja ne eroavat toisistaan sekä koon että vetotavan puolesta. Etuvetoisissa on pienempi 1.6-diesel, uudistuksen jälkeisissä autoissa 1.7, ja takavetoisissa suurempi 2.1-diesel, myöhemmin 2.0. Valinta seuraa käyttötarkoitusta.

Väkevämpi ja Suomessa selvästi yleisempi: takavetoinen 2.1-litrainen OM651-diesel (114/116/119 CDI, 2014–2019) tarjoaa enemmän vääntöä ja jaksaa kuormankin kanssa paremmin. Se sopii paljon ajavalle ja painavaa kuljettavalle, kunhan huoltohistoria on kunnossa. OM651:n tunnettu tarkistuskohde on jakoketju: muutaman sekunnin rahina käynnistyksen jälkeen voi kertoa venyneestä ketjusta tai kuluneesta kiristimestä. Vuoden 2019 uudistuksesta alkaen takavetoisissa on ollut 2.0-litrainen OM654, joka on edeltäjäänsä hiljaisempi ja jonka pitkän aikavälin vikahistoriaa tunnetaan vähemmän.

Edellisen sukupolven W639:ssä (2003–2014) diesel on lähes aina 2.1-litrainen CDI: vuoteen 2010 OM646 (109/111/115 CDI) ja mallipäivityksen jälkeen OM651 (110/113/116 CDI). Näissä moottoreissa kannattaa tarkistaa etenkin ruiskusuuttimien tiivisteiden vuodot ja OM651:ssä jakoketjun ääni. 3.0-litrainen V6 on W639:ssä selvästi harvinaisempi.

Harkiten: pienin 1.6-litrainen Renault-pohjainen diesel (109/111 CDI, etuveto) on taloudellinen ja riittää kevyempään jakeluun, mutta se on tehoiltaan vaatimaton ja siinä on raportoitu jakoketjuun ja ruiskutukseen liittyviä huolenaiheita – tarkista huollot huolella. Vältä pelkkää lyhytmatka-ajoa: hiukkassuodattimella, EGR:llä ja AdBlue-järjestelmällä varustetut dieselit eivät pidä jatkuvasta kylmästä kaupunkiajosta – näiden järjestelmien yleisyys riippuu vuosimallista ja päästöluokasta.

Etuveto vai takaveto

Vitossa vetotapa ja moottori kulkevat käsi kädessä: pienempi diesel (1.6, uudistuksen jälkeen 1.7) tarkoittaa etuvetoa ja suurempi (2.1, myöhemmissä vuosimalleissa 2.0) takavetoa.

Etuveto madaltaa lattiaa ja lastauskorkeutta ja antaa tyhjänä hyvän pidon, kun moottorin paino on vetävillä etupyörillä – se sopii jakeluun ja kaupunkiajoon. Takaveto tuo lisää vetokykyä ja tasaisemman painonjaon kuormattuna, mutta liukkaalla tyhjä takapää kaipaa huolellisempaa kuormausta ja laadukkaita renkaita. Vaativampaan käyttöön on ollut tarjolla myös neliveto. Etuvetoisissa vaihteisto on aina kuusiportainen käsivalintainen. Takavetoiset saa myös automaattina, ja Suomessa automaatti on niissä tavallisempi: W639:ssä se on viisiportainen, W447:n OM651-autoissa seitsemänportainen 7G-Tronic Plus ja vuoden 2019 uudistuksen OM654-autoissa yhdeksänportainen 9G-Tronic. 7G-Tronicin tunnettu vikakohta on ohjauselektroniikan johdinlevy, joten koeajossa vaihtojen pitää sujua pehmeästi ilman nykäyksiä tai vikailmoituksia. Tarkista sekä vetotapa että vaihteisto yksilökohtaisesti.

Luotettavuus ja katsastus

Vito on perusrakenteeltaan kestävä, mutta sen kunto riippuu voimakkaasti huollosta ja käytöstä. Pakettiauto ajaa usein enemmän ja raskaammin kuin henkilöauto.

Hyvin huollettu Vito kestää pitkään. Tunnetuimmat tarkistuskohteet ovat jakoketju ja ruiskutus niin 2.1- kuin 1.6-dieselissä sekä dieselin jälkikäsittelyjärjestelmät. Pakettiautona (N1) Vito katsastetaan Suomessa käytännössä samoin väliajoin kuin henkilöauto, mutta paljon ajetulle työautolle kertyy herkemmin huomautuksia alustasta, jarruista ja kulumisesta. Henkilöautojen kaltaista mallikohtaista katsastustilastoa ei kuitenkaan julkaista pakettiautoista. Henkilöautotilastossa näkyvät vain henkilöautoksi rekisteröidyt, ikätovereitaan selvästi enemmän ajetut Vitot, eivätkä sen luvut kuvaa pakettiautoja. Yksittäisen Viton kunnosta kertoo parhaiten sen oma katsastushistoria – se selviää rekisterinumerolla.

Osa edellisen sukupolven W639-autoista kuuluu Takata-takaisinkutsuun: etuturvatyynyn kaasugeneraattori voi lauetessaan rikkoutua ja sinkauttaa teräviä metallinpaloja ohjaamoon. Kampanjassa turvatyyny vaihdetaan varmuuden vuoksi. Joulukuun 2002 ja helmikuun 2006 välillä valmistetuista autoista merkkihuolto tarkastaa myös, onko kuljettajan turvatyyny jossain korjauksessa vaihdettu Takata-valmisteiseen, ja vaihtaa sen tarvittaessa. W447-sukupolvea koskee kaksi kampanjaa: vuoteen 2017 asti valmistettujen autojen ohjausvaihteen alumiiniset ruuvit voivat syöpyä tiesuolasta niin, että ohjaustehostus voi kadota, ja osassa autoista ohjauspyörän puutteellinen maadoitus voi laukaista kuljettajan turvatyynyn aiheettomasti. Mercedes-Benzin hyötyajoneuvohuolto näkee valmistenumerosta, mitkä kampanjat autoon on jo tehty.

Yleisimmät viat

Viton tyypilliset huolenaiheet liittyvät moottorivalintaan, dieseltekniikkaan ja työkäyttöön.

• Jakoketju ja ruiskutus: takavetoisen 2.1-dieselin (OM651) jakoketju voi venyä (ks. moottorit), ja etuvetoisen mallin Renault-pohjaisessa 1.6-moottorissa on raportoitu jakoketjun ja ruiskutuksen huolenaiheita. Kuuntele moottoria kylmäkäynnistyksessä ja tarkista huollot.
• DPF, EGR ja AdBlue: pelkkä lyhyt ja kylmä ajo voi altistaa hiukkassuodattimen, EGR:n ja AdBlue-järjestelmän toimintahäiriöille – pidemmät matkat pitävät järjestelmät kunnossa.
• Ruiskusuuttimien tiivisteet: vuodot näkyvät tyypillisesti mustana, tervamaisena karstana suuttimien ympärillä ja voivat aiheuttaa pakokaasun hajua – tarkista suuttimien ympäristö.
• Ruoste: vanhemmissa W639-yksilöissä tarkkaile takalokasuojia, helmoja ja alustaa.
• Liukuovi ja kori: liukuoven mekanismin kuluminen sekä kuormatilan ja ovien työkäytön jäljet.

Mitä tarkistaa – työauto ja arvonlisävero

Vitossa kannattaa katsoa yhtä tarkasti työkäytön jälkiä kuin kaupan verokuvioita. Tärkeimmät tarkistuskohteet ovat huoltohistoria, moottorin ja ruiskutuksen kunto, kuormatila, koeajo, arvonlisävero ja W639:ssä Takata-turvatyynyjen takaisinkutsu.

Pyydä huoltokirja ja varmista määräaikaishuollot. Kuuntele moottorin käyntiääntä kylmänä ja kysy jakoketjun tilanne, oli autossa 1.6- tai 2.1-diesel. Kysy, onko diesel-Vitolla ajettu myös pitkiä matkoja, ja tarkista AdBlue- sekä DPF-järjestelmän toiminta. Arvioi todellinen rasitus: tutki kuormatilan lattia, liukuoven toiminta, helmat ja jarrut, ja katso myös auton katsastushistoria. Arvonlisävero (ALV): käytetyn Viton hintaan sisältyy usein ALV, ja jos yritys voi vähentää sen, etu on iso. Tarkista siksi aina, onko hinnassa vähennettävää arvonlisäveroa ja koskeeko vähennysoikeus sinua. Marginaaliverotettuna myydystä Vitosta ei ole vähennettävää veroa. Pakettiautoksi rekisteröity Mixto on toisen istuinrivinsä vuoksi kaksikäyttöauto. Sen arvonlisävero on täysin vähennettävissä vain, jos auto hankitaan yksinomaan vähennykseen oikeuttavaan käyttöön, ja käyttövoimavero lasketaan henkilöauton tapaan.

Talvi ja kuormaus

Vitossa talvikäyttäytyminen riippuu vetotavasta: etuvetoisessa moottorin paino kuormittaa vetäviä pyöriä ja pito on tyhjänäkin hyvä, kun taas takavetoisen kevyt takapää vaatii liukkaalla huolellisempaa kuormausta.

Pakettiauton talvirenkaista kannattaa varmistaa auton tiedoista oikea koko ja kantavuusluokka. Moottorinlämmitin eli lohkolämmitin on avuksi kylmäkäynnistyksessä, kun taas sisätilanlämmittimestä on hyötyä vain matkustamon lämmittämisessä. Hiukkassuodatin ei kuitenkaan puhdistu esilämmityksellä, vaan se vaatii säännöllistä pidempää ajoa. Neliveto tuo lisävarmuutta liukkaalla. Pidä kuorma tasapainossa ja rekisteriin merkityn kantavuuden rajoissa.

Tilat ja hyötykuorma

Vitoa on tarjottu eri pituuksilla, joten kuormatila ja kantavuus vaihtelevat. Se on keskikokoinen pakettiauto, jonka mitat pysyvät kaupungissa hallittavina.

Matkustajaversion (Tourer) ja sähköisen eViton arvot poikkeavat näistä. Yksilön omat tiedot näkee rekisteriotteesta.

Kulut ja verotus

Viton käyttökulut pysyvät työautoksi kohtuullisina, mutta premium-merkin osat ja korjaukset voivat maksaa enemmän kuin halvemmissa kilpailijoissa. Verotusta koskevat pakettiauton omat säännöt ja arvonlisävero.

Etenkin paljon lyhyttä matkaa ajetussa dieselissä ruiskutus, DPF ja AdBlue voivat vaatia huoltoja, joihin kannattaa varautua. Verotus: pakettiautoksi rekisteröidystä dieselistä maksetaan käyttövoimaveroa pakettiautojen taksalla, joka jää paljon henkilöauton tasoa pienemmäksi. Henkilöautoksi rekisteröidystä Tourerista käyttövoimavero maksetaan henkilöautojen taksalla.

Käytettynä Vitoa on myynnissä suuntaa-antavasti vanhimpien W639-autojen parista tuhannesta eurosta vähän ajettujen tuoreimpien W447:ien noin 65 000–75 000 euroon. Väliin mahtuu iän, kilometrien, moottorin, vetotavan ja kunnon mukaan laaja kirjo. Huomioi, vertaatko ALV:llisia vai verottomia hintoja. Ajantasaisen hintahaarukan näet parhaiten ilmoitussivustojen tarjonnasta.

Kenelle Vito sopii?

Vito on työauto ostajalle, joka arvostaa premium-valmistajan ajotuntumaa ja hallittavia mittoja. Yksilön kunto ja huoltohistoria on silti tarkistettava huolella.

Ratkaisevia ovat käyttöön sopiva moottori- ja vetoyhdistelmä sekä dieselin jälkikäsittelyjärjestelmien kunto. Keskikokoisista pakettiautoista vertailukohtia ovat etuvetoinen Ford Transit Custom ja Volkswagen Transporter. Jos tärkeintä on henkilökuljetus ja tila, vaihtoehto on Viton ylellisempi sisarmalli V-sarja tai muu tila-auto.