Suzuki Grand Vitara käytettynä

Sukupolvet ja mallihistoria

Grand Vitara on Suzukin Vitaran järeämpi jatke, ja nimellä on myyty kaksi sukupolvea. Suomessa niistä yleisempi on vuonna 2005 esitelty jälkimmäinen.

Ensimmäinen Grand Vitara (1998–2005) jatkoi vuosina 1988–1998 myytyä Vitaraa ja oli perinteinen erillisrunkoinen maastoauto, jossa oli osa-aikainen neliveto ja alennusvaihde. Sitä myytiin kolmi- ja viisiovisena 1.6- ja 2.0-litraisella bensiinimoottorilla, 2.5-litraisella V6:lla ja 2.0-litraisella dieselillä. Nämä autot ovat jo yli 20-vuotiaita, ja niiden kunto vaihtelee laidasta laitaan.

Toisessa sukupolvessa (2005–2015) runko integroitiin koriin, ja nelivedosta tuli kestoneliveto. Vuoden 2008 uudistuksessa 2.0-bensiinin tilalle tuli 2.4-litrainen, ja mallistoon lisättiin harvinainen 3.2-litrainen V6. Ulkonäköä päivitettiin uudelleen vuonna 2012. Seuraaja oli syksyllä 2014 esitelty ja vuonna 2015 myyntiin tullut Suzuki Vitara, joka on kevyempi ja maantiepainotteinen crossover ilman alennusvaihdetta.

Mikä moottori ja vaihteisto kannattaa – ja mitä välttää

Grand Vitaraan kannattaa valita bensiinimoottori, ellei autolla ajeta paljon pitkiä matkoja. Bensiinit ovat yksinkertaisia ja kestäviä, mutta kulutus on suuri.

Käyttökelpoiset: toisen sukupolven 2.0-litrainen (140 hv) ja sen vuonna 2008 korvannut 2.4-litrainen (169 hv) ovat ketjuvetoisia nelisylinterisiä, jotka kestävät huollettuina pitkään ja jaksavat vetää perävaunua. Osassa vuosina 2008–2010 valmistetuista 2.4-moottoreista on kuitenkin tunnettu lohkon valuvika. Kolmiovisissa yleinen 1.6 (106 hv) riittää kevyeen ajoon, mutta maantienopeuksissa se joutuu tekemään töitä.

Harkiten: Renaultin valmistama 1.9 DDiS -diesel (129 hv) on vääntävin ja taloudellisin, mutta sen hiukkassuodatin tukkeutuu lyhyessä ajossa, ja hammashihna vesipumppuineen on vaihdettava määrävälein. Ensimmäisen sukupolven V6 ja diesel ovat jo harvinaisia, joten niiden osien saatavuus kannattaa selvittää ennen kauppaa.

Käsivaihteisto on viisiportainen. Automaatin sai 2.0- ja 2.4-bensiineihin nelivaihteisena ja V6:een viisivaihteisena mutta dieseliin ei lainkaan. Se nostaa kulutusta entisestään, mutta perävaunun vetoon se sopii hyvin.

Neliveto ja alennusvaihde

Vetojärjestelmä on Grand Vitaran tärkein ero tavallisiin katumaastureihin. Toisen sukupolven kestoneliveto toimii myös asfaltilla, ja alennusvaihde tekee autosta tarvittaessa maastoauton.

Jakovaihteiston valitsimessa on tavallisesti neljä asentoa: 4H tavalliseen ajoon, 4H Lock liukkaalle ja irtonaiselle alustalle, vapaa sekä 4L Lock eli alennusvaihde lukitulla keskitasauspyörästöllä. Kolmiovisesta 1.6-versiosta puuttuvat sekä alennusvaihde että keskitasauspyörästön lukko, joten valitsimen asennot kannattaa katsoa ennen kauppaa. Lukitusta ei käytetä kuivalla asfaltilla, sillä voimansiirto jännittyy kaarteissa. Ensimmäisessä sukupolvessa arkiajo hoituu takavedolla, ja etuvedon voi kytkeä mukaan tarpeen tullen.

Voimansiirto kestää, kun jakovaihteiston ja tasauspyörästöjen öljyt vaihdetaan määrävälein. Huoltokirjasta kannattaa katsoa, onko niin tehty, sillä vaihdot unohtuvat helposti.

Luotettavuus ja katsastusmenestys

Grand Vitara on Traficomin katsastustilastoissa pärjännyt useimpina käyttöönottovuosina selvästi ikäluokkaansa paremmin. Sen heikkous on ruoste, ei tekniikka.

Hylkäyksiä on tullut eniten alustan koteloista ja pohjalevystä, mikä tämänikäisessä autossa tarkoittaa käytännössä ruostetta. Seuraavina tulevat jousitus sekä etu- ja taka-akselisto. Vanhimmissa autoissa hylkäykseen on johtanut myös pakokaasumittaus. Moottorit ja vaihteistot sen sijaan ovat pääosin luotettavia. Ensimmäinen sukupolvi puuttuu jo tuoreimmista Traficomin katsastustilastoista, jotka kattavat enintään 20-vuotiaat autot.

Suomessa käynnistyi vuonna 2023 kampanja, jossa Grand Vitaran kuljettajan turvatyynymoduuli tarkastetaan ja tarvittaessa vaihdetaan. Kampanja koskee vuosina 1998–1999 valmistettuja ensimmäisen sukupolven autoja. Niiden turvatyynyn täyttölaitteessa on ammoniumnitraattipohjainen ajoaine, joka voi kosteuden ja lämmönvaihtelun vuoksi hajota vuosien mittaan. Pahimmillaan täyttölaite voi törmäyksessä revetä ja sinkauttaa metallinsirpaleita matkustamoon. Valmistenumerosta Suzuki-merkkikorjaamo näkee, koskeeko kampanja juuri tätä autoa ja onko turvatyyny jo vaihdettu.

Yleisimmät viat

Grand Vitaran viat johtuvat lähinnä iästä ja käytöstä: ne ovat ruostetta, alustan kulumista ja voimansiirron vuotoja. Moottoreissa varsinaisia tyyppivikoja on vähän.

• Ruoste: pohjalevy, alustan kotelot, kynnykset ja takapyörien kaaret. Ensimmäisessä sukupolvessa myös erillinen runko ja jousien kiinnikkeet.
• Voimansiirto: jakovaihteiston ja tasauspyörästöjen tiivisteiden öljyvuodot sekä laakereiden ulina, etenkin jos öljynvaihdot on laiminlyöty.
• Moottori: kesäkuun 2008 ja helmikuun 2010 välillä valmistettujen 2.4-moottorien sylinterilohkoon voi syntyä valuhalkeama kannen pulttien kierrereikien pohjalle. Halkeamasta vuotaa jäähdytysnestettä, ja moottori alkaa kuumentua. Vian vuoksi Suzuki pidensi aikanaan lohkon takuuta. 2.0-litraisen vaivoja ovat jakoketjun kiristimen kalina ja jakopään kannen öljyvuoto. 1.9 DDiS:ssä huomiota vaativat hiukkassuodattimen tukkeutuminen, hehkutulpat ja hihnahuolto.
• Alusta: jousituksen helat, iskunvaimentimet ja etuakseliston nivelet, nopeimmin maasto- ja perävaunukäytössä olleissa yksilöissä.

Mitä tarkistaa käytettyä ostaessa

Grand Vitaran tärkein tarkastus tehdään auton alta: ruoste ja voimansiirron vuodot ratkaisevat, onko yksilö ostamisen arvoinen.

Katso auto nostettuna tai kuopan päältä: pohjalevy, kotelot, kynnykset ja pyörien kaaret sekä jakovaihteiston ja tasauspyörästöjen tiivisteet. Kokeile koeajossa jakovaihteiston kaikki asennot ja varmista, että lukituksen merkkivalo syttyy ja sammuu. Kuuntele kaarteissa ja kiihdytyksissä voimansiirron ääniä ja kylmäkäynnistyksessä ketjun kalinaa. Jos auto on vuosina 2008–2010 valmistettu 2.4, kysy, onko jäähdytysnestettä jouduttu lisäämään, ja katso, pysyykö lämpömittari koeajolla normaalina. Selvitä huoltokirjasta voimansiirron öljynvaihdot ja dieselin hammashihnan vaihto, ja katso katsastushistoriasta, onko ruosteesta huomautettu aiemmin. Pohjapanssarin kolhut ja kotelot täyttävä muta kertovat maastokäytöstä.

Suzuki Grand Vitara Suomen talvessa

Talvi on Grand Vitaran parasta aluetta: kestoneliveto toimii ilman kytkemistä, ja maavaraa riittää auraamattomille pihoille ja mökkiteille.

Liikkeelle Grand Vitara pääsee varmasti, mutta jarrutus ja kaarrekäytös riippuvat renkaista kuten muissakin autoissa. Korkea ja painava auto liukuu helposti, jos nopeus on liian suuri. Alennusvaihteesta on hyötyä syvässä lumessa ja jäisellä veneenlaskupaikalla. Jos talvella ajetaan pelkkiä lyhyitä matkoja, dieseliä ei kannata valita: sen hiukkassuodatin ei ehdi puhdistua. Suolatuilla teillä ajettu auto kannattaa pestä alta keväällä, koska ruoste on mallin heikoin kohta.

Tilat ja käytännön mitat

Viisiovinen Grand Vitara on tilava perheauto. Kolmiovinen on lyhyempi ja ketterämpi, mutta sen takapenkki ja tavaratila ovat pieniä.

Toisen sukupolven viisiovisessa tavaratilaa on noin 400 litraa, ja auto on vuosimallista ja varustuksesta riippuen noin 4,3–4,5 metriä pitkä. Viisiovisen jarrullinen vetomassa on versiosta riippuen noin 1 700–2 000 kg ja jarruton 750 kg. Kolmiovisessa vastaavat luvut ovat 1 600 ja 550 kg. Suurimman sallitun perävaunun kanssa yhdistelmän kokonaismassa nousee yli 3 500 kilon, joten B-ajokortilla vetomassaa ei voi hyödyntää täysin, mutta B96-merkintä riittää. Vetomassat ja auton kokonaismassa näkyvät yksilön rekisteritiedoista.

Kulut ja jälleenmyyntiarvo

Hankintahinta on pieni, mutta polttoainetta kuluu: 2.4-moottorin virallinen yhdistetty kulutuskin on lähes 9 litraa sadalla, ja todellinen kulutus on tätä suurempi.

Huollot ovat yksinkertaisia ja yleiskorjaamoille tuttuja, ja varaosia saa Suzukin merkkihuollon lisäksi tarvikekaupoista. Määräajoin tulevista töistä suurimmat ovat voimansiirron öljynvaihdot ja dieselin hammashihna, kun taas ruostekorjaus on tavallisin yllätys. Käyttövoimaveroa peritään vain dieselistä.

Toisen sukupolven Grand Vitaraa on käytettynä myynnissä suuntaa-antavasti noin 3 500–15 000 eurolla ja ensimmäistä noin 2 500–5 500 eurolla iän, kilometrien ja kunnon mukaan. Tarkista nykyinen hintataso ilmoitussivustoilta.

Kenelle Grand Vitara sopii?

Grand Vitara sopii ostajalle, joka tarvitsee oikean nelivedon, alennusvaihteen ja vetokyvyn mutta ei halua isomman maastoauton hintaa tai kulutusta.

Jos maastokykyä ei tarvita, samanikäinen Toyota RAV4 on taloudellisempi ja maantiellä mukavampi arkiauto. Järeämpää maastoautoa etsivälle vertailukohta on Mitsubishi Pajero. Kun tärkeintä on päästä perille mahdollisimman pienellä autolla, vielä pelkistetympi vaihtoehto on Suzuki Jimny.