Volvo V70 käytettynä

Sukupolvet ja mallihistoria

Käytettyjen markkinoilla yleisimmät V70-sukupolvet ovat P2 (noin 2000–2007) ja P3 (noin 2007–2016). Näitä edelsi ensimmäinen, 850:n pohjalta kehitetty V70-sukupolvi 1990-luvun lopulla. Mallin valmistus päättyi vuonna 2016, eikä sille tehty suoraa seuraajaa – isomman farmarin rooli siirtyi ylellisemmälle V90:lle.

V70 oli pitkään Volvon tilavan farmarin perusvalinta, ja Suomen liikenteessä malli on hyvin yleinen. Korotettu, nelivetopainotteinen sisarmalli on XC70, joka on vaihtoehto etenkin talvi- ja maaseutuajoon. P2 on selvästi vanhempi ja edullisempi, kun taas P3:ssa on uudempaa tekniikkaa ja turvavarustusta.

Mikä moottori kannattaa – ja mitä välttää

Valinta riippuu pitkälti ajomääristä. Paljon ja pitkiä matkoja ajavalle viisisylinterinen D5-diesel on perinteinen suosikki, vähän ja lyhyitä matkoja ajavalle bensiini on usein järkevämpi.

Suositeltavat: viisisylinterinen D5-diesel on vääntävä ja maantiellä taloudellinen, ja huollettuna se on tunnettu korkeista kilometrilukemista. Se sopii parhaiten paljon ajavalle ja perävaunua vetävälle. Bensiineistä viisisylinteriset 2.4 ja 2.5T ovat mukavia ja usein dieseliä huolettomampia kaupunkipainotteiseen ja lyhytmatkaiseen ajoon.

Harkiten: P3:n D3- ja D4-merkinnästä ei näe sylinterilukua. Nelisylinterinen Drive-E-diesel tuli D4:ään vuoden 2014 ja D3:een vuoden 2015 malleissa, mutta viisisylinteriset D3- ja D4-koneet pysyivät valikoimassa niiden rinnalla mallin loppuun asti. Näiden moottorien jakohihnan vaihtoväli vaihtelee moottorikoodin mukaan, joten vertaa huoltokirjaan merkittyä hihnanvaihtoa Volvon suositukseen ja varmista moottorikoodi ja historia erityisen huolellisesti. Vuosien 2008–2010 nelisylinterinen 2.0D (136 hv) taas on Fordin ja PSA:n kanssa yhteinen moottori, jota sai V70:een vain käsivaihteisena. Vältä lyhytmatka-ajoon: dieseleitä ylipäätään, sillä kylmät lyhyet matkat eivät ole dieselille edullisia – hiukkassuodattimella (DPF) varustetuissa versioissa suodatin tukkeutuu herkästi, kun se ei ehdi regeneroitua. Vanhimmissa P2-dieseleissä DPF:ää ei välttämättä ole, joten tarkista varustus vuosimallikohtaisesti. Olennaisinta kaikissa hihnavetoisissa moottoreissa: jakohihnan ja viisisylinteristen dieselien apulaitehihnan on oltava vaihdettu ajallaan – pettänyt hihna voi aiheuttaa kalliin moottorivaurion.

Luotettavuus ja katsastusmenestys

V70:n perusrakenne on kestävä, ja etenkin viisisylinteriset dieselit ovat tunnettuja pitkäikäisyydestään – mutta auton ikä näkyy katsastuksessa kuluvina osina.

Huolletut V70:t jaksavat usein hyvin korkeillekin kilometreille. Valtaosa myynnissä olevista yksilöistä on iäkkäitä, joten katsastuksessa korostuvat kuluvat osat: alustan helat ja nivelet, jarrut, öljyvuodot ja vanhimmissa autoissa ruoste. Traficomin katsastustilastossa V70 on hylätty ikäluokkaa hieman harvemmin lähes kaikkina käyttöönottovuosina 2005–2016, vaikka sillä on ajettu keskimäärin 80 000–115 000 kilometriä enemmän kuin ikäluokan autoilla. Poikkeus ovat vuonna 2012 käyttöön otetut, jotka ovat ikäluokan tasolla. Vuosien 2005–2007 autoissa yleisin hylkäyssyy on seisontajarru, myöhemmissä taka- ja etuakselisto sekä ohjausnivelet ja -tangot.

P3-sukupolvea koskee kaksi turvallisuuteen liittyvää takaisinkutsua. Vuosimallien 2008–2016 autoissa etuistuimen ulkoreunan joustava turvavyön kiinnitysosa voi vaurioitua, jolloin vyön esikiristys ei toimi törmäyksessä suunnitellusti. Kampanjassa kiinnitysosa vaihdetaan. Myöhäisten P3-autojen nelisylinterisissä D3- ja D4-dieseleissä imusarja voi karstoittuessaan sulaa, mikä voi valmistajan mukaan johtaa paikalliseen paloon konetilassa. P2-sukupolven ensimmäisiä vuosimalleja taas koski vuoden 2004 lopulla alkanut takaisinkutsu, jossa vaihdettiin moottorin sähköinen jäähdytyspuhallin, koska se saattoi ylikuumentua ja pahimmillaan sytyttää palon konetilassa. Jos huoltokirjasta ei selviä, onko kampanjat tehty, Volvo-huolto tarkistaa asian auton valmistenumerolla.

Yleisimmät viat

V70:n peruskoneisto on kestävä, mutta muutama tyypillinen tarkistuskohde toistuu sukupolvesta toiseen.

• Öljynerotin / huohotus (PCV): kampikammion huohotusjärjestelmän tukkeutuminen on erityisesti viisisylinteristen bensiini-Volvojen klassikkovika. Tukos nostaa kampikammion painetta ja voi painaa öljyä tiivisteiden ohi, jolloin seurauksena on öljyvuotoja.
• Apulaitehihna (dieselit): viisisylinteristen dieselien apulaitehihnan pettäminen voi vetää hihnan jakopään suojan taakse ja vaurioittaa moottorin – yksi tärkeimmistä ennakoivista huoltokohteista.
• Geartronic-automaatti: automaattivaihteisto voi kulua korkeilla kilometreillä, etenkin jos öljynvaihtoja on laiminlyöty. Kysy vaihteistoöljyn huoltohistoria ja arvioi koeajossa vaihtojen sujuvuus. Geartronic on P2:ssa pääosin viisivaihteinen, P3:ssa kuusivaihteinen ja nelisylinterisessä Drive-E-dieselissä kahdeksanvaihteinen. P3:n T4- ja T5-bensiineissä sekä 1.6-litraisissa DRIVe- ja D2-dieseleissä (2010–2015) automaatti on sen sijaan Powershift-kaksoiskytkinvaihteisto, joten koeaja se erikseen hitaissa liikkeellelähdöissä.
• Dieselin hiukkassuodatin (DPF) ja turbo: lyhyt ajo tukkii DPF:ää. Korkeilla kilometreillä turbo voi heikentyä. DPF-ongelmat ovat yleisempiä P3:n dieseleissä.
• P2 (vanhimmat): alustan kuluminen, jarruputkien ja pohjan ruoste sekä helmojen kunto ovat ikäkysymyksiä – tarkasta pohja ja helmat huolellisesti.
• P3 ja sähkövarustelu: uudemmissa autoissa esiintyy enemmän elektroniikan ja ohjelmiston pikkuvikoja sekä Drive-E-bensiinien tunnettuja öljynkulutusongelmia.

Mitä tarkistaa käytettyä ostaessa

Tärkeimmät tarkistuskohteet ovat jakohihnan ja apulaitehihnan vaihtohistoria, huoltokirja, koeajo ja takaisinkutsut – vuosimallien 2008–2016 autoissa turvavyön kiinnitysosan vaurio voi estää esikiristyksen toiminnan törmäyksessä.

Varmista ennen kaikkea, että jakohihna on vaihdettu ajallaan – yleinen suuruusluokka viisisylinterisillä on noin 120 000–180 000 km tai noin 10 vuoden välein moottorista riippuen, mutta tarkka väli kannattaa aina katsoa huoltokirjasta. Pyydä huoltokirja, tarkista katsastushistoria sekä tarkkaile koeajossa vaihteiston toimintaa ja kuuntele jarrujen ja jousituksen äänet. Tutki öljyvuodot ja huohotusjärjestelmän kunto, ja vanhemmissa yksilöissä tarkasta ruoste ja alusta huolellisesti.

Volvo V70 Suomen talvessa

V70 on tilava ja vakaa talviauto pitkille matkoille.

Neliveto (AWD) oli tarjolla molemmissa sukupolvissa ja parantaa pitoa liukkaalla, mutta valtaosa käytetyistä V70:istä on etuvetoisia, joten vetotapa on varmistettava autokohtaisesti. Korotetussa XC70:ssä on lisäksi enemmän maavaraa. Moottorinlämmitin helpottaa pakkaskäynnistystä, ja eniten se hyödyttää dieseliä. Akun kunto korostuu talvella. Diesel kuluttaa maantiellä maltillisesti, mutta lyhyillä kaupunkimatkoilla kulutus ja DPF-rasitus kasvavat.

Tilat ja käytännön mitat

V70:n vahvuudet ovat pitkä, suorakulmainen tavaratila ja suuri vetomassa, joten se toimii sekä perheautona että vetoautona.

Jarrullinen vetomassa on tyypillisesti suuruusluokkaa 1 600–2 000 kg moottorista ja vaihteistosta riippuen, ja vääntävät D5-dieselit ovat suosittuja vetoautoja. Tämänkokoista perävaunua vetävän kuljettajan ajokortissa on yleensä oltava B96-merkintä tai BE-luokka, sillä auton ja vaunun yhteenlaskettu kokonaismassa ylittää tavallisen B-kortin 3 500 kilon rajan. Vetomassa vaihtelee myös sukupolven ja vuosimallin mukaan, joten tarkista auton oma arvo rekisteriotteesta.

Kulut ja jälleenmyyntiarvo

V70 on edullinen hankkia ja varaosat löytyvät hyvin, mutta ikääntyvässä autossa kuluvien osien huoltoihin on varattava rahaa.

Koska V70 on hyvin yleinen malli, varaosatarjonta on runsasta ja edullista sekä uutena että purkuosina. Suurin yksittäinen ennakoitava huoltokulu on tyypillisesti jakohihnan (ja dieselissä apulaitehihnan) määräaikainen vaihto. Dieselistä maksetaan käyttövoimaveroa, bensiiniversiosta ei, joten diesel sopii lähinnä paljon ajavalle ja perävaunua säännöllisesti vetävälle. Koska vero- ja hintatiedot muuttuvat, ne kannattaa tarkistaa ennen kauppaa.

Hintapyynnöt vaihtelevat rajusti kunnon, kilometrien ja varustelun mukaan: P2-yksilöitä on myynnissä suuntaa-antavasti noin 1 000–6 000 eurolla, ja P3:t asettuvat useimmiten noin 3 000–14 000 euroon. Vain harvat viimeisten vuosimallien vähän ajetut yksilöt maksavat tätä enemmän. Todellisen hintahaarukan saa selville selaamalla nykyisiä myynti-ilmoituksia.

Kenelle V70 sopii?

V70 sopii isolle perheelle sekä paljon ajavalle ja perävaunua vetävälle ostajalle, joka hakee tilavaa ja vakaata isoa farmaria edullisesti.

Tärkeintä on löytää hyvin huollettu yksilö, jonka hihnahistoria on kunnossa. Pienempää ja uudempaa Volvo-farmaria etsivälle vertailukohta on Volvo V60, korkeampaa katumaasturia etsivälle Volvo XC60. Saksalaista vaihtoehtoa isoon farmariluokkaan tarjoaa Volkswagen Passat.