Chrysler Voyager käytettynä

Sukupolvet ja Grand Voyager

Harvinaisia vanhempia yksilöitä lukuun ottamatta Suomen Voyagerit kuuluvat kolmeen sukupolveen: kolmas (1996–2000), neljäs (2001–2007) ja viides (2008–2015). Kolmannesta ja neljännestä tehtiin lyhyt Voyager ja pitkä Grand Voyager, viidennestä Euroopassa vain pitkä malli.

Euroopan Voyagereissa oli amerikkalaisista sisarmalleista poiketen myös manuaalivaihteistoja ja dieselmoottoreita. Neljäs sukupolvi uudistui vuonna 2004, ja Grand Voyageriin tulivat seuraavana vuonna Stow 'n Go -istuimet, jotka taittuvat lattian syvennyksiin. Viides sukupolvi on edeltäjiään kulmikkaampi. Kun Chrysler-merkki vedettiin Manner-Euroopasta, sama auto myytiin vuodesta 2011 Lancia Voyagerina, ja Suomeen niitä tuotiin vähän.

Mikä moottori kannattaa – ja mitä välttää

Huolettomin on hyvin huollettu 3.3-litrainen V6-bensiini. Dieselit kuluttavat vähemmän, mutta niiden tunnetut viat ovat kalliita suhteessa auton arvoon.

Käyttökelpoiset: neljännen sukupolven 3.3 V6 on yksinkertainen, vähävikainen ja vetää isoa autoa vaivatta, mutta kuluttaa maantielläkin reilusti. Viidennen sukupolven 3.8 V6 on samaa perhettä. Lancia Voyagerin 3.6 V6 on uudempi ja tehokkaampi mutta harvinainen. 2.4-litrainen nelisylinterinen on kestävä, mutta täyteen lastatun auton kanssa voimat käyvät vähiin.

Harkiten: italialaisen VM Motorin valmistamat 2.5 CRD (manuaalivaihteistolla) ja 2.8 CRD (automaatilla) ovat vääntäviä ja maantiellä taloudellisia, mutta sylinterikannen halkeamat ja kannentiivisteen pettäminen, EGR-venttiilin karstoittuminen, turbon viat ja ruiskutussuuttimet ovat niiden tunnettuja riskejä. Dieseliä ei kannata ostaa ilman tietoa jäähdytysjärjestelmän ja kannen historiasta.

Automaattivaihteisto käytettynä

Kolmannen ja neljännen sukupolven nelivaihteinen automaatti on Voyagerin tunnetuin heikkous. Hyvin huollettuna se voi olla luotettava, mutta laiminlyöty tai väärällä öljyllä huollettu yksilö on riski.

Tyypillisiä oireita ovat nykivät tai viiveelliset vaihdot, luistaminen kiihdytyksessä ja vikatila, jossa vaihteisto jää yhdelle vaihteelle ja varoitusvalo syttyy. Syynä on usein venttiilirungon tai solenoidipaketin kuluminen. Vaihteisto on tarkka öljylaadusta, joten öljynvaihdoissa pitää käyttää Chryslerin hyväksymää ATF+4-öljyä, ja vaihtovälin noudattaminen pidentää ikää. Tarkista siksi öljynvaihtojen kuitit ja öljyn kunto. Viidennen sukupolven kuusivaihteinen automaatti on kehitetty samalta pohjalta.

Manuaalivaihteisto oli tarjolla muun muassa 2.5 CRD -dieselissä ja osassa nelisylinterisistä bensiineistä. Se on mutkaton vaihtoehto, jossa kytkin ja dieselissä myös kaksimassavauhtipyörä ovat tavallisia kulutusosia.

Luotettavuus ja katsastus

Voyagerin perusrakenne on yksinkertainen ja luotettava, mutta Suomen autot ovat lähes kaikki 2000-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä, ja iän tuomat korjaukset kasautuvat. Edellisen omistajan huolenpito kertoo yksilön kunnosta enemmän kuin vuosimalli.

Katsastuksessa painavan tila-auton alusta, jarrut ja jarruputket joutuvat tarkkaan syyniin, ja ruoste on iäkkäiden yksilöiden yleinen hylkäyssyy. Traficomin katsastustilastossa ovat mukana vain enintään 20-vuotiaat autot, joten Voyagereista lukuja on vain osalle vuosimalleista. Näin vanhassa autossa yksilön oma katsastushistoria kertoo joka tapauksessa enemmän.

Takaisinkutsuista tärkeimmät koskevat turvallisuuden perustoimintoja. Vuosina 2007–2010 valmistettujen viidennen sukupolven Grand Voyagereiden virtalukko voi löystyä niin, että avain kääntyy ajon aikana lisävirta-asentoon ja moottori sammuu. Silloin myös ohjaustehostin ja turvatyynyt voivat lakata toimimasta. Korjauksessa virtalukko ja avaimet vaihdetaan. Korjaamattomien autojen rekisteritietoihin Traficom lisäsi vuonna 2018 takaisinkutsurajoituksen, ja tällainen auto hylätään katsastuksessa, kunnes valmistajan edustajan selvitys tehdystä korjauksesta esitetään.

Osassa vuosina 2010–2014 valmistetuista Grand Voyagereista kuljettajan oven ikkunakytkin saattoi ylikuumentua ja aiheuttaa tulipalon, ja kytkin vaihdettiin kampanjassa. Lisäksi kampanjoissa tarkastettiin ja tarvittaessa vaihdettiin toukokuun 2006 ja joulukuun 2011 välillä valmistettujen Grand Voyagereiden ohjauspyörän logo, joka saattoi irrota turvatyynyn lauetessa ja vahingoittaa kuljettajaa. Kolmannen ja neljännen sukupolven manuaalivaihteisissa autoissa vaihdettiin seisontajarrun kahva, koska jarru saattoi jäädä lukittumatta. Varsinaista maahantuojaa ei ole, mutta kampanjakorjaukset hoitaa valmistajan kulloinenkin Suomen-edustaja, jonka ajantasaisen nimen voi tarvittaessa kysyä Traficomista. Valmistenumerolla voi varmistaa, onko työt tehty.

Yleisimmät viat sukupolvittain

Voyagerin viat ovat vanhan, painavan tila-auton tavallisia vaivoja, ja niiden lisäksi on muutama mallikohtainen heikkous: automaatti, dieselin kansi ja ruoste tietyissä kohdissa.

• 3. ja 4. sukupolvi (1996–2007): automaattivaihteiston viat, jäähdyttimen, vesipumpun ja termostaatin kotelon vuodot sekä niistä seuraava ylikuumeneminen. Ruostetta kertyy takaluukun alareunaan, takapyörien kaarten yläpuolelle ja helmoihin. Jarruputket, ohjaustehostimen putket ja polttoainesäiliön kannatinhihnat voivat ruostua puhki. Jos autossa on sähkötoimiset liukuovet, niiden moottorit ja vaijerit kuluvat.
• Dieselit (2.5 TD, 2.5 CRD, 2.8 CRD): CRD-moottoreissa sylinterikannen halkeamat ja kannentiivisteen vuoto, jotka näkyvät valkoisena savuna, jäähdytysnesteen hupenemisena ja ylikuumenemisena mäessä. Niissä myös EGR-venttiili karstoittuu, ja ruiskutussuuttimien vuoto voi sammuttaa moottorin. 2.8 CRD:n öljynjäähdyttimen sisäinen vuoto päästää öljyä jäähdytysnesteeseen, ja oire on syytä erottaa kannen viasta. Vanhemmassa 2.5 TD:ssä jokaisella sylinterillä on oma kansi. Moottorille tyypillisiä ovat öljyvuodot ja venttiilikoneiston kiinnitysten löystyminen, ja ylikuumeneminen voi vaurioittaa senkin kansia.
• 5. sukupolvi (2008–2015): tunnetuimmat viat ovat 2.8 CRD:n EGR- ja suutinviat sekä sähkötoimisten liukuovien ja takaluukun mekanismit. Autoja on Suomessa vähän, joten niiden pitkäaikaisesta kestosta on niukasti kokemusta.

Mitä tarkistaa käytettyä ostaessa

Kolme asiaa ensin: automaatin toiminta lämpimänä, dieselin jäähdytysjärjestelmä ja alustan ruoste. Jos yksikin niistä pettää, korjaus maksaa helposti enemmän kuin auto.

Koeaja auto lämpimäksi ja aja ruuhkassa, mäessä ja maantienopeudessa: vaihtojen pitää tulla pehmeästi, eikä moottorin kierrosluku saa karata kiihdytyksessä. Kysy, milloin vaihteistoöljy on vaihdettu ja millä öljyllä. Dieselistä katso jäähdytysnesteen määrä ja väri, mahdollinen öljy paisuntasäiliössä sekä valkoinen savu. Nosta auto pukeille tai katso alle huolellisesti: jarruputket, polttoainesäiliön kannatinhihnat, takaluukun alareuna ja helmat. Kokeile kaikki liukuovet ja takailmastointi, ja taita Stow 'n Go -istuimet lattian alle. Pyydä lopuksi valmistajan Suomen-edustajaa tarkistamaan valmistenumerosta, ovatko takaisinkutsut tehty. Viidennen sukupolven Grand Voyagerista katso lisäksi, onko rekisteritiedoissa virtalukon takaisinkutsun rajoitusmerkintä (ks. luotettavuus).

Chrysler Voyager Suomen talvessa

Raskas ja useimmiten etuvetoinen Voyager kulkee talvella rauhallisesti ja vakaasti, kunhan renkaat ovat kunnossa. Sporttisuutta siitä ei kannata odottaa.

Pitkä akseliväli ja paino tekevät autosta tukevan lumisella maantiellä, mutta raskas tila-auto tarvitsee pitkän jarrutusmatkan, ja ESP puuttuu monista vanhemmista yksilöistä. Siksi hyvät talvirenkaat ovat Voyagerissa vielä tavallista tärkeämmät. Dieseliin lohkolämmitin on lähes välttämätön: pakkaskäynnistys onnistuu varmemmin, ja kulutus ja kuluminen kylmänä ajettaessa pienenevät. Kolmen penkkirivin matkustamo lämpenee hitaasti, ja sisätilanlämmitin auttaa siihen. V6-bensiinin kulutus nousee talvella lyhyillä matkoilla selvästi.

7 paikkaa, tilat ja vetomassa

Voyagerin vahvuus on tila: liukuovista pääsee helposti kolmannelle riville, ja Grand Voyagerissa myös takarivin matkustajat ja heidän tavaransa mahtuvat kyytiin.

Lyhyessä Voyagerissa kolmannen rivin takana jää tilaa lähinnä kauppakasseille, kun taas pidempi Grand Voyager on selvästi tilavampi. Ennen Stow 'n Go -istuimia taka- ja keskirivin penkit irrotettiin kokonaan, mikä vaati voimaa ja säilytystilaa. Stow 'n Go -autoissa penkit taittuvat lattian alle. Kun kaikki istuimet ovat alhaalla, kuormatilaa on neljännen sukupolven Grand Voyagerissa noin 4 500 litraa ja viidennessä noin 3 300 litraa.

Grand Voyagerin jarrullinen vetomassa on neljännessä sukupolvessa tyypillisesti noin 1 600 kg ja viidennessä noin 1 500 kg. Yksilön sallitut perävaunumassat luetaan rekisteriotteesta, mutta vetokoukku ja sen kunto tarkistetaan autosta. Raskaan vaunun kanssa yhdistelmän kokonaismassa nousee helposti yli 3 500 kilon. Täysimassaisen jarrullisen perävaunun kanssa yhdistelmä voi ylittää myös B96-merkinnän 4 250 kilon rajan, ja silloin tarvitaan BE-ajo-oikeus. Siksi massat kannattaa laskea rekisteriotteen luvuista.

Kulut, varaosat ja jälleenmyyntiarvo

Voyager on halpa ostaa ja tavallisilta osiltaan kohtuullinen pitää, mutta polttoaine ja ikääntymisen tuomat korjaukset maksavat. Käyttövoimaveroa peritään vain dieselistä. Merkkikorjaamoja on niukasti, joten osaava yleiskorjaamo on arvokas.

Chryslerillä ei ole Suomessa maahantuojaa. Jarrujen, alustan ja moottorin kulutusosia saa varaosaliikkeistä, ja moni osa on yhteinen Pohjois-Amerikan Dodge Caravanin ja Chrysler Town & Countryn kanssa, joten osia voi tilata myös sieltä. Eurooppalaisten dieselien ja manuaalivaihteistojen osat sekä korin ja sisustuksen erikoisosat ovat hankalampia, ja niitä haetaan usein purkuautoista.

Hintataso on matala: neljännen sukupolven Voyagerin tai Grand Voyagerin saa suuntaa-antavasti muutamasta sadasta eurosta noin 4 000 euroon, ja viidennen sukupolven Grand Voyagerit maksavat noin 2 000–6 500 euroa kunnon, moottorin ja kilometrien mukaan. Edullisimmissa yksilöissä on usein korjausvelkaa, joten katsastustilanne ja vaihteiston kunto vaikuttavat hintaan enemmän kuin vuosimalli. Ilmoitussivustoilta näkee, mitä eri kuntoisista yksilöistä pyydetään.

Kenelle Voyager sopii?

Suurperheelle tai harrastajalle, joka tarvitsee pienellä budjetilla paljon tilaa, Voyager on looginen valinta – etenkin jos vanhan auton huoltaminen onnistuu itse tai tutun korjaajan avulla.

Eurooppalaisista vaihtoehdoista lähin on Volkswagen Sharan, jonka toisessa sukupolvessa (2010–2022) on samoin liukuovet ja jonka huoltoverkosto on Suomessa kattavampi ja varaosat helpommin saatavilla. Tilavaa seitsenpaikkaista, mutta saranaovista tila-autoa etsivälle Ford Galaxy on harkinnan arvoinen, ja pienempää autoa hakevalle sopii Volkswagen Touran.