Ford Galaxy käytettynä

Sukupolvet ja mallin loppu

Galaxya tehtiin kolme sukupolvea. Ensimmäinen (1995–2006) rakennettiin yhdessä Volkswagenin kanssa ja oli tekniikaltaan lähisukua VW Sharanille ja SEAT Alhambralle. Vuonna 2006 Ford eriytti mallin omalle alustalleen S-Maxin sisareksi, ja viimeinen sukupolvi (2015–2023) jatkoi samalla linjalla valmistuksen päättymiseen saakka.

Käytännössä Suomen käytetyillä markkinoilla liikkuvat toinen ja kolmas sukupolvi. Molemmat jakavat tekniikkansa aikansa S-Maxin kanssa, mutta Galaxy on aina ollut korkeampi, suoralinjaisempi ja tilavampi – S-Max myytiin urheilullisempana ja Galaxy perheen työjuhtana. Kolmas sukupolvi sai vuosien varrella isoja päivityksiä: EcoBlue-dieselit vuoden 2018 uudistuksessa, perinteisen 8-vaihteisen automaatin mallivuodesta 2019 ja 2.5-litraisen täyshybridin viimeisiksi vuosiksi. Dieseliin oli tarjolla myös neliveto.

Mikä moottori kannattaa – ja mitä välttää

Suomessa Galaxy on käytännössä dieselauto: 2.0-turbodiesel eri tehoversioina hallitsee tarjontaa, ja hyvin huollettuna se on mallin luontevin moottori. Vähän ajavalle viimeisten vuosien täyshybridi on kiinnostava poikkeus.

Suositeltavat: 2.0 TDCi (yleisimmin 140–180 hv) on koko malliston selkäranka – vääntävä, kulutukseltaan kohtuullinen ja tekniikaltaan tuttu. Vuosien 2018–2023 2.0 EcoBlue on entistä hiljaisempi ja taloudellisempi, kunhan sen öljyssä kulkeva jakohihna eli märkähihna on huollettu ohjeiden mukaan. Vuosina 2021–2023 valmistettu 2.5-täyshybridi (190 hv) sopii taajamapainotteiseen ajoon, eikä siitä peritä käyttövoimaveroa.

Harkiten: toisen sukupolven yleisin bensiini on vapaasti hengittävä 2.0 Duratec (145 hv), jota myytiin vuosina 2006–2013 käsivaihteisena. Se on rakenteeltaan yksinkertainen ja sen jakoketju aiheuttaa harvoin ongelmia, mutta isossa korissa moottori on verkkainen ja janoinen. Tyypillinen vika on kaikkia sylintereitä palvelevan sytytyspuolan pettäminen. Turbobensiinit ovat Suomessa harvinaisia: pienempi 1.5 EcoBoost (160 hv) joutuu isossa ja painavassa korissa tekemään lujasti töitä, kun taas vahvempi 2.0 EcoBoost (203 hv toisessa sukupolvessa PowerShiftillä, 240 hv kolmannessa perinteisellä automaatilla) on riittävän tehokas mutta kuluttaa reilusti – tarkista kummassakin huolto- ja korjaushistoria. Vältä lyhytmatka-ajoon: kaikki dieselit, sillä hiukkassuodatin ja EGR tukkeutuvat, jos pakokaasut eivät koskaan ehdi lämmetä kunnolla.

PowerShift ja vaihteistot käytettynä

Galaxyn PowerShift on märkäkytkiminen kaksoiskytkinautomaatti – eri rakenne kuin pienemmissä Fordeissa (mm. Focus ja Fiesta) kohuttu kuivakytkiminen DPS6-versio. Se on toimiva vaihteisto, kunhan öljynvaihdoista ei ole tingitty.

Kunnossa oleva PowerShift vaihtaa lähes huomaamattomasti, ja autoista, joiden vaihteistoöljy on vaihdettu noin 60 000 kilometrin välein, kokemukset ovat pääosin myönteisiä. Laiminlyötynä nykimistä ja mekatroniikan vikoja on raportoitu, ja korjaukset ovat kalliita – pyydä siis kuitit öljynvaihdoista ja koeaja auto sekä ruuhkassa että maantienopeuksilla. PowerShift tuli Galaxyyn vasta vuoden 2010 uudistuksessa. Sitä ennen 2.0 TDCi:n ja 2.3-bensiinin automaattina oli perinteinen 6-vaihteinen Durashift 6-tronic -momentinmuunninautomaatti, ja myös vuosien 2011–2015 2.2 TDCi:ssä automaatti oli PowerShiftin sijaan momentinmuunnintyyppinen. Kolmannen sukupolven dieseleissä automaatti oli PowerShift vuoteen 2019, jolloin tilalle tuli perinteinen 8-vaihteinen momentinmuunninvaihteisto, jota pidetään huolettomampana. Saman sukupolven 240-hevosvoimaisessa 2.0 EcoBoostissa automaatti oli perinteinen, ja täyshybridissä on portaaton voimansiirto. Manuaalivaihteisto on yleinen ja mutkaton valinta, jossa kaksimassavauhtipyörä ja kytkin ovat tavallisia kulutusosia.

Luotettavuus ja katsastusmenestys

Galaxy on perusrakenteeltaan kestävä, ja yksilön kunto ratkeaa huoltohistorian mukaan. Iso ja painava kori rasittaa alustaa ja jarruja enemmän kuin kevyt kompakti, ja täydessä perhekäytössä koville joutuu myös kytkin.

Traficomin katsastustilastossa vuosina 2006–2014 käyttöön otetut Galaxyt hylätään lähes kaikilla käyttöönottovuosilla ikäluokkaa useammin, mutta niillä on myös ajettu huomattavasti enemmän: vuosien 2006–2012 Galaxyjen kilometrimediaani on noin 300 000–350 000 km, kun koko ikäluokassa se jää noin 200 000–255 000 kilometriin. Yleisin hylkäyssyy on taka-akselisto. Voimalinjan kalliit riskit – laiminlyöty PowerShift, tukkeutunut hiukkassuodatin tai huoltamaton märkähihna – eivät katsastuksessa juuri näy, joten ne on selvitettävä huoltohistoriasta.

Galaxyn tunnetuimmat takaisinkutsut osuvat eri sukupolviin. Osassa tammikuun 2006 ja helmikuun 2017 välillä valmistetuista autoista kuljettajan Takata-turvatyynyn kaasugeneraattori voi vanhetessaan haljeta laukeamisessa ja lennättää metallinkappaleita matkustamoon, ja takaisinkutsussa turvatyyny vaihdetaan. Vuosina 2014–2019 valmistetuissa autoissa akun miinusnavan ympärille tihkuva happo voi synnyttää akun valvonta-anturin alle sähköä johtavan kerroksen, joka kuumenee ja voi sytyttää ympäröivän materiaalin. Korjauksena anturiin asennetaan sulakkeellinen johdin. Maaliskuuhun 2023 asti valmistetuissa täyshybrideissä moottorivaurio voi puolestaan rikkoa öljypohjan tai lohkon, ja vuotava öljy voi syttyä. Ford-korjaamo tarkistaa auton valmistenumerosta, mitkä toimenpiteet siihen on jo tehty.

Yleisimmät viat sukupolvittain

Galaxyn viat ovat ison diesel-perheauton perusvikoja: pakokaasunpuhdistus, vauhtipyörä, turbo ja alustan kuluminen.

• Dieselit: hiukkassuodattimen (DPF) ja EGR-venttiilin tukkeutuminen lyhyillä matkoilla – DPF-vaivat koskevat suodattimella varustettuja versioita, kun taas EGR:n karstoittuminen on yleisempää. Lisäksi kaksimassavauhtipyörän ja kytkimen kuluminen sekä turbon viat, jälkimmäiset tyypillisesti vasta korkeilla kilometreillä ja huoltohistorian mukaan.
• 2. sukupolvi (2006–2015): painava kori kuluttaa iän myötä alustaa ja jarruja, sähkötoiminnot voivat oikutella, ja vanhimmissa voi näkyä alkavaa ruostetta – katso etenkin helmat ja takaluukun seutu.
• PowerShift-automaatti: laiminlyödyt öljynvaihdot näkyvät nykimisenä ja mekatroniikan vikoina.
• 3. sukupolvi (2015–2023): vuosien 2018–2023 EcoBlue-dieselissä märkä jakohihna voi kulua ennenaikaisesti, ja öljyyn päässyt polttoaine voi nopeuttaa kulumista, joten vaihtoväli ja öljynvaihdot ovat kriittisiä. Hihnan alkuperäinen vaihtoväli oli 10 vuotta tai 240 000 km, mutta saman moottorin Transit-pakettiautoissa Ford on lyhentänyt sen kuuteen vuoteen tai 160 000 kilometriin, joten Galaxyn voimassa oleva vaihtoväli kannattaa varmistaa Ford-huollosta. AdBlue-järjestelmästä on lisäksi raportoitu anturivikoja.

Mitä tarkistaa käytettyä ostaessa

Ennen kaikkea kannattaa selvittää PowerShiftin öljynvaihtohistoria, dieselin ajoprofiili ja EcoBluessa märkähihnan huoltohistoria sekä se, onko Takata-turvatyynyn ja akkuanturin takaisinkutsut tehty.

Pyydä huoltokirja ja kuitit. Kysy, onko autolla vedetty raskaita perävaunuja tai asuntovaunua, sillä moni Galaxy on elänyt vetäjänä, ja arvioi koeajossa kytkimen ja automaatin toiminnan tasaisuus liikkeellelähdöissä ja peruutettaessa. Dieselissä selvitä, onko autolla ajettu pääosin maantietä vai lyhyitä kaupunkimatkoja, ja tarkkaile kiihdytyksissä savutusta. Käy läpi kaikkien istuinrivien mekanismit, sähkötoiminnot ja ilmastointi, ja kuuntele alustan kolinat hidasvauhtisessa ajossa – iso kori paljastaa väljät puslat herkästi, ja taka-akselisto on katsastuksen yleisin hylkäyssyy. Vikamuistin luku ennen kauppaa on halpa varmistus.

Ford Galaxy Suomen talvessa

Pitkä akseliväli ja painava kori pitävät Galaxyn rauhallisena ja vakaana myös lumisella maantiellä.

Valtaosa Suomen yksilöistä on etuvetoisia, ja se riittää perhekäytössä hyvin. Kolmannen sukupolven dieseliin oli saatavana myös neliveto, josta on apua liukkailla pihateillä ja vetokäytössä. Diesel vie talvella pitkälle yhdellä tankillisella ja kuluttaa maltillisesti, mutta kaipaa lohkolämmitintä ja mielellään pidempiä ajoja, jotta hiukkassuodatin ehtii regeneroitua – moneen suomalaiseen yksilöön on lisäksi asennettu polttoainekäyttöinen lisälämmitin, jonka voi laskea plussaksi.

7 paikkaa, tilat ja vetomassa

Galaxy on suunniteltu seitsemälle aikuiselle: korkea katto ja pystyt linjat tekevät myös kolmannesta rivistä käyttökelpoisen isommallekin matkustajalle – tässä se voittaa matalamman S-Maxin selvästi.

Keskirivin kolme erillistä istuinta liukuvat ja taittuvat itsenäisesti, mikä helpottaa kolmen turvaistuimen sovittamista rinnakkain. Dieselversioiden jarrullinen vetomassa on noin 1 500–2 000 kg: täyteen 2 000 kiloon yltävät kolmannen sukupolven tehokkaammat 2.0-dieselit (150 hv ja siitä ylöspäin), kun taas 120-hevosvoimainen jää noin 1 500 kiloon. Kaksi tonnia riittää useimmille asuntovaunuillekin, mutta näin raskaan vaunun vetämiseen tarvitaan yhdistelmän massoista riippuen B96-lisämerkintä tai BE-ajokortti. Täyshybridin vetomassa on noin 1 500 kg. Tarkista yksilön vetomassat rekisteriotteesta.

Kulut ja jälleenmyyntiarvo

Ylläpidoltaan Galaxy on kohtuullinen volyymimerkin auto, ja isot yllätyslaskut liittyvät lähinnä laiminlyötyyn vaihteistoon, märkähihnaan tai dieselin pakokaasunpuhdistukseen.

Tavanomaiset huollot pysyvät maltillisina, sillä Fordin huoltoverkosto on Suomessa laaja ja varaosia saa helposti. Dieselistä maksetaan käyttövoimaveroa, mutta bensiinistä ja täyshybridistä ei. Iso ja painava perheauto kuluttaa renkaita ja jarruja ripeämmin kuin kompakti. Koska mallin valmistus on päättynyt, tarjonta ohenee vähitellen uudemmasta päästä, ja loppuvuosien siistit, vähän ajetut yksilöt sekä hybridit ovat säilyttäneet arvonsa – uutta vastinetta ei ole tulossa painamaan hintoja.

Hintahaarukka on suuntaa-antava ja leveä: toisen sukupolven ajettuja yksilöitä löytyy muutamalla tuhannella eurolla, kolmannen sukupolven autot asettuvat karkeasti 9 000–30 000 euroon, ja viimeisten vuosimallien hybridit ovat kalleimmasta päästä. Ajantasainen markkinahinta kannattaa katsoa ilmoitussivustoilta.

Kenelle Galaxy sopii?

Galaxy sopii perheelle, joka tarvitsee aidosti tilaa seitsemälle ja ison kuormatilan mutta arvostaa henkilöautomaista ajettavuutta katumaasturin sijaan.

Paljon ajavalle diesel on luonteva valinta, ja vääntöä riittää hyvin myös vetokäyttöön. Jos matalampi ja urheilullisempi tuntuma houkuttaa enemmän kuin viimeinen sentti kolmannen rivin tilaa, vertaa sisarmalliin Ford S-Max. Sähkötoimisia liukuovia etsivälle Volkswagen Sharan on lähin kilpailija, ja katumaasturimaista istuinkorkeutta kaipaavalle seitsenpaikkainen Škoda Kodiaq on harkinnan arvoinen.