Mercedes-Benz B-sarja käytettynä

Sukupolvet Suomessa

B-sarjaa on tehty kolme sukupolvea: korkea, sandwich-lattiarakenteinen W245 (2005–2011), matalampi ja modernimpi W246 (2011–2018) sekä viimeiseksi jäävä W247 (2019–2026). Neljättä sukupolvea ei ole tulossa – Mercedes-Benz on kertonut päättävänsä B-sarjan valmistuksen vuoden 2026 aikana.

Ensimmäinen sukupolvi jatkoi alkuperäisen A-sarjan niin sanottua sandwich-lattiarakennetta, mikä selittää sen korkean istuma-asennon ja syvän tavaratilan. Toinen sukupolvi siirtyi tavanomaisempaan koriin ja uuteen etuvetoalustaan, jonka se jakaa muun muassa A-sarjan ja CLA:n kanssa. Samalla tarjolle tuli 7G-DCT-kaksoiskytkinautomaatti. Kolmas sukupolvi toi MBUX-järjestelmän, uudet moottorit ja vuodesta 2020 myös B250e-lataushybridin. Valmistuksen päätyttyä Mercedeksellä tila-auton tiloja tai seitsemää paikkaa tarjoavat katumaasturit, mutta käytettyjä B-sarjoja riittää tarjolle vielä pitkään.

Mikä moottori kannattaa – ja mitä välttää

Vähän tai keskimääräisesti ajavalle B-sarjan vähäriskisin vaihtoehto on hyvin huollettu bensiini. Jos maantiekilometrejä kertyy paljon, suurempi dieselmoottori on vahva ja taloudellinen.

Suositeltavat: uusimman sukupolven (2019–2026) B180 ja B200 (1.33-turbobensiini) sekä toisen sukupolven (2011–2018) 1.6-turbot (B180/B200) ovat hyvin huollettuina pääosin vaivattomia, joskin moottoriversioiden ja mallivuosien välillä on eroja. Suomen liikenteen B-sarjoissa yleisin moottori on toisen sukupolven 1.6-litrainen M270. Liian pitkät öljynvaihtovälit näkyvät siinä jakoketjun venymisenä ja kiristimen kolinana kylmäkäynnistyksessä, ja suorasuihkutuksen vuoksi imuventtiileihin kertyy vuosien mittaan karstaa. Ensimmäisen sukupolven vapaastihengittävät bensiinimoottorit (B150–B200, yleisimpänä 1.7-litrainen B170) ovat yksinkertaista ja kestävää tekniikkaa, mutta niissä ratkaisee vaihteisto. Saman sukupolven B180 CDI ja B200 CDI käyttävät 2.0-litraista OM640-dieseliä, usein Autotronic-automaatin parina. Moottoria pidetään vähävikaisena, mutta kaksimassavauhtipyörän ja EGR-venttiilin vikoja esiintyy. Paljon ajavalle toisen sukupolven OM651-dieselit (1.8-litrainen B180/B200 CDI, 2.1-litrainen B220 CDI) ja W247:n 2-litrainen B200d ovat vääntäviä ja kulutukseltaan kohtuullisia.

Harkiten: aivan varhaisimmat OM651-dieselit, sillä moottorin varhaistuotannossa on raportoitu suutinvikoja – varmista, onko suuttimia uusittu. Pienin diesel on uudemmissa autoissa Renault-pohjainen 1.5, joka on riittävä mutta vaatimaton. Siinä on jakohihna, jonka vaihtoväli on valmistajan huolto-ohjelmassa yleensä 10 vuotta tai 200 000 km. Osassa huoltokirjoista ohje on kuitenkin viisi vuotta tai 100 000 km, joten auton oma huoltokirja ja hihnan vaihtomerkintä kannattaa tarkistaa. Vältä lyhytmatka-ajoon: kaikki dieselit, sillä hiukkassuodatin ja EGR tukkeutuvat herkästi pelkässä taajama-ajossa. B250e-lataushybridi on järkevä lähinnä päivittäin lataavalle.

CVT ja 7G-DCT käytettynä

Vaihteisto on B-sarjassa tärkeämpi valintaperuste kuin moottori. Ensimmäisen sukupolven Autotronic-CVT on mallin tunnetuin heikkous, ja uudempien sukupolvien kaksoiskytkinautomaatit vaativat täsmällistä huoltoa.

W245:n portaattoman Autotronic-CVT:n vikaantumiset ovat yleisiä ja korjaukset kalliita, ja säännöllinen öljynvaihto on sen kestolle välttämätön. CVT-yksilöstä on syytä vaatia näyttö vaihteiston huolloista ja koeajaa pitkään: nykiminen, ulvonta tai epäröinti ovat varoitusmerkkejä. W246:n 7G-DCT ja W247:n kaksoiskytkinautomaatit ovat ajettavuudeltaan miellyttäviä, mutta niistä on raportoitu mekatroniikan vikoja ja nykimistä etenkin kaupunkipainotteisessa käytössä ja silloin, kun huollot ovat jääneet väliin, joten vaihteistoöljyn määräaikainen vaihto kannattaa varmistaa. W247:ssä on voimalinjan ja mallivuoden mukaan joko 7G-DCT tai 8G-DCT. Esimerkiksi isommat dieselit (B200d/B220d) ja B250e-lataushybridi käyttävät 8G-DCT:tä, joten vaihteistotyyppi kannattaa tarkistaa yksilön tiedoista. Käsivalintainen vaihteisto on tarjolla osassa versioista ja on vähiten riskialtis, joskin Suomessa harvinaisempi.

Luotettavuus ja katsastusmenestys

B-sarja on perusrakenteeltaan laadukas auto, jonka pitkäikäisyys ratkeaa voimalinjavalinnalla ja huoltohistorialla – hyvin pidetty bensiini on eri auto kuin laiminlyöty CVT-yksilö tai varhainen dieselyksilö.

Traficomin mallikohtaisessa katsastustilastossa vanhat ja uudemmat B-sarjat eroavat selvästi. Vuosina 2006–2011 käyttöön otetut B-sarjat hylätään ikäluokkaa useammin hieman pienemmistä kilometreistään huolimatta. Yleisimmät syyt ovat seisontajarru, etuakselisto ja jousitus. Vuodesta 2012 käyttöön otetut autot hylätään selvästi ikäluokkaa harvemmin, joskin osin siksi, että niillä on ajettu keskimäärin vähemmän. Niiden yleisimmät hylkäyssyyt ovat jousitus ja iskunvaimennus sekä käyttöjarru. Kalliit riskit – CVT, kaksoiskytkinvaihteiston mekatroniikka ja dieselin pakokaasunpuhdistus – eivät välttämättä näy katsastuksessa, joten ne on syytä selvittää huoltohistoriasta ja koeajolla.

Osassa toisen sukupolven W246-autoista ohjauspyörän maadoitus on riittämätön. Jos lisäksi ohjauspyörän kellojousen johdin on vaurioitunut, staattinen sähkö voi laukaista kuljettajan turvatyynyn aiheettomasti, ja johdinvauriosta varoittaa mittariston turvatyynyvalo. W246:n turbobensiineissä (M270) ja OM651-dieseleissä jarrutehostimen alipaineputken liitoskappale voi murtua, ja silloin jarrutehostus heikkenee jarrutus kerrallaan. Valmistenumerolla Mercedes-Benz-merkkihuolto selvittää, kuuluuko yksilö näihin tai muihin turvallisuuskampanjoihin ja onko korjaukset jo tehty.

Yleisimmät viat sukupolvittain

B-sarjan tunnetuimmat viat keskittyvät vaihteistoihin ja dieselien pakokaasunpuhdistukseen – kori ja sisusta kestävät yleensä hyvin.

• W245 (2005–2011): Autotronic-CVT:n viat ovat sukupolven suurin yksittäinen riski. Ikääntyneissä yksilöissä työllistävät alustan osat, jumiutuvat jarrusatulat ja pyöränlaakerit. Tarkasta vanhimmista myös alkava ruoste.
• W246 (2011–2018): 7G-DCT:n mekatroniikkaviat ja nykiminen, OM651-dieselissä jakoketjun venyminen korkeilla kilometreillä sekä aivan varhaisimpien yksilöiden suutinviat. Myös vesipumpun vikoja on raportoitu.
• W247 (2019–2026): ensimmäisten vuosien kokemusten perusteella vähävikainen. Havainnot painottuvat MBUX:n ja muun elektroniikan oikkuihin, joihin on tullut ohjelmistopäivityksiä.
• Dieselit yleisesti: hiukkassuodattimen (DPF) ja EGR-venttiilin tukkeutuminen lyhyillä matkoilla on tyypillinen vaiva dieselversiosta riippumatta.

Mitä tarkistaa käytettyä ostaessa

Tärkeimmät tarkistuskohteet ovat vaihteiston huoltohistoria, dieselin suuttimien kunto ja hiukkassuodattimen tila sekä pitkä, rauhallinen koeajo. W246:sta on lisäksi syytä varmistaa turvatyynyn ja jarrutehostimen alipaineputken takaisinkutsujen tila.

Pyydä huoltokirja ja varmista määräaikaishuollot ja erityisesti vaihteistoöljyn vaihdot – niin CVT:ssä kuin kaksoiskytkinautomaatissa. Koeajossa tunnustele vaihteiden kytkeytyminen matalissa nopeuksissa: nykiminen, tärinä tai viive on syy selvittää asia ennen kauppaa. Varhaisessa W246-dieselissä kysy suuttimien uusinnoista ja kuuntele tyhjäkäynnin tasaisuus. Kaikissa dieseleissä selvitä, onko autolla ajettu pitkiä matkoja vai pelkkää kaupunkia. Käy läpi sähkötoiminnot ja ilmastointi. Ikääntyneistä yksilöistä katso seisontajarru, etuakselisto ja jousitus, jotka ovat vanhojen B-sarjojen yleisimpiä hylkäyssyitä, sekä jarruputket. Vikamuistin luku testerillä on halpa vakuutus. Samalla kannattaa pyytää merkkikorjaamoa tarkistamaan valmistenumerosta, onko takaisinkutsut hoidettu.

Mercedes-Benz B-sarja Suomen talvessa

B-sarja on helppo talviauto: etuveto, tehokas lämmitys ja korkea istuma-asento, josta näkee hyvin myös loska- ja lumikelillä.

Kyytiin nousee talvivaatteissakin vaivatta. Dieselissä moottorin esilämmitin (esimerkiksi lohkolämmitin) on pakkasilla suositeltava käynnistyksen ja moottorin lämpenemisen kannalta, ja hiukkassuodatin vaatii säännöllisesti riittävän pitkiä ajoja. Bensiinissäkin esilämmitys vähentää kylmäkäynnistyksen kulutusta ja kulumista. Kaksoiskytkinautomaatilla varustetussa autossa maltillinen liikkeellelähtö syvässä lumessa säästää kytkimiä. Oikea rengaskoko vaihtelee varustelun mukaan, joten se kannattaa varmistaa auton tiedoista.

Tilat ja istuma-asento

B-sarjan idea on tarjota pienen auton mitoissa ison auton istuma-asento ja tilat: penkit ovat korkealla, näkyvyys ulos on hyvä ja takapenkillä istuu aikuinenkin mukavasti.

Tavaratila on kokoluokkaan nähden kookas, sukupolvesta riippuen karkeasti 450–550 litraa polttomoottoriversioissa – ensimmäisen sukupolven syvä, sandwich-lattian mahdollistama kontti on jopa uudempia suurempi. W247:n B250e-lataushybridissä tavaratila jää akuston vuoksi tämän haarukan alapuolelle. Takaselkänojat taittamalla saa pitkähkön ja käyttökelpoisen kuormatilan, ja korkeasta katosta on hyötyä lastenistuinten asentelussa. Seitsemää paikkaa B-sarjasta ei saa. Jarrullinen vetomassa on tyypillisesti noin 1 200–1 600 kg voimalinjan mukaan, eli tavallinen peräkärry kulkee mutta raskaaseen vaunuvetoon malli ei ole paras – luvut ovat suuntaa-antavia, joten tarkista yksilön rekisteriote. Raskaimman vaunun kanssa yhdistelmän kokonaismassa ylittää B-kortin 3 500 kilon rajan, jolloin tarvitaan B96- tai BE-ajo-oikeus.

Kulut ja jälleenmyyntiarvo

B-sarjan kulut ovat kompaktiluokan ja premium-merkin välimaastossa: polttoainetalous on hyvä, mutta huollot ja osat maksavat keskimääräistä enemmän.

Bensiinikäyttöisestä B-sarjasta ei makseta käyttövoimaveroa. Dieselistä vero peritään, samoin B250e-lataushybridistä, koska se on ladattava hybridi. Merkkihuolto on hinnakkaampaa kuin volyymimerkeillä, mutta Suomessa on kattavasti myös Mercedekseen erikoistuneita riippumattomia korjaamoja, jotka pitävät ylläpidon kohtuullisena. Suurimmat kuluriskit ovat vaihteistokorjaukset ja dieselin pakokaasunpuhdistus – siksi huoltohistoria on tässä mallissa suoraan rahaa.

Ensimmäisen sukupolven yksilöitä on myynnissä parilla tai muutamalla tuhannella eurolla, toisen sukupolven autot asettuvat suuntaa-antavasti noin 8 000–17 000 euroon ja kolmannen sukupolven yksilöt noin 16 000 eurosta ylöspäin. Ajantasaisen kuvan saa ilmoitussivustoilta.

Kenelle B-sarja sopii?

B-sarja sopii ostajalle, joka haluaa laadukkaan, helppokäyttöisen ja tilavan arkiauton ilman katumaasturin kokoa – ja jolle korkea istuma-asento on tärkeämpi kuin sporttinen ajotuntuma.

Parhaimmillaan se on mukavuutta arvostavan yhden tai kahden hengen talouden sekä pienperheen autona. Jos matalampi kori ja nuorekkaampi luonne riittävät, samaa tekniikkaa saa edullisemmin A-sarjasta. Seitsemää paikkaa tarvitsevalle Volkswagen Touran on luonteva vertailukohta, ja vähävikaisuutta painottavalle Toyota Verso tarjoaa saman tila-ajattelun edullisemmin ylläpidettävällä tekniikalla.