Škoda Roomster käytettynä

Yksi sukupolvi ja vuoden 2010 uudistus

Roomsterista tehtiin vain yksi sukupolvi, joten käytännön raja kulkee keväällä 2010 tehdyssä uudistuksessa: sitä ennen ja sen jälkeen valmistetuissa autoissa on lähes kokonaan eri moottorit.

Roomster tuli myyntiin syksyllä 2006. Sen kaksiosainen muotoilu kertoo rakenteesta: etuosa on lähellä aikansa Fabiaa, takaosa korkeampi. Suomessa kanta painottuu vuosimalleihin 2007–2008 ja 2012. Pienimmällä 1.2 HTP -bensiinillä varustetut Roomsterit ovat Suomessa harvinaisia, lähinnä käyttötuonteja.

Uudistuksessa Roomster sai Fabian uuden keulan ja sisustukseen päivityksiä, mutta tärkein muutos tapahtui konehuoneessa. Pumppusuutindieselit ja 1.6-bensiini poistuivat, ja tilalle tulivat 1.2 TSI -turbobensiini sekä common rail -tekniikkaan perustuvat 1.2 ja 1.6 TDI. Rinnalla myytiin maastohenkiseksi muotoiltua Scout-versiota sekä kaksipaikkaista Praktik-pakettiautoa. Valmistus päättyi vuonna 2015 ilman suoraa seuraajaa.

Tilat ja käytännön mitat

Tavaratilaa on jo perusasennossa reilusti, mutta Roomsterin varsinainen valtti on VarioFlex: kolme erillistä takaistuinta, jotka voi järjestellä uudelleen tai nostaa kokonaan pois.

Reunaistuimet liukuvat pituussuunnassa noin 15 senttiä, ja kun keskimmäinen istuin poistetaan, ne voi siirtää noin 11 senttiä sisemmäs. Kahdelle takamatkustajalle syntyy silloin hartiatilaa kuin selvästi isommassa autossa, ja korkean katon ansiosta pääntilaa riittää matkustamossa kaikilla paikoilla. Selkänojat taittuvat, istuimet kääntyvät pystyyn etuistuinten taakse, ja jokainen niistä irtoaa työkaluitta. Keskimmäinen painaa noin 11 kiloa ja reunimmaiset noin 16 kiloa, joten irrotus onnistuu yksinkin.

Vetokyky vaihtelee moottorin mukaan poikkeuksellisen paljon: heikoimmalle 1.2 HTP:lle on hyväksytty vain noin 700 kilon jarrullinen perävaunu, 1.6 TDI:lle noin 1 200 kiloa. Rekisteriotteesta näkee, kuinka raskaan perävaunun juuri kyseinen yksilö saa vetää.

Mikä moottori ja vaihteisto kannattaa – ja mitä välttää

Roomster painaa enemmän kuin Fabia, ja sen korkea kori ottaa tuulta, joten pienimmät moottorit jäävät kuormatussa autossa vaisuiksi. Tasapainoisimpia ovat 1.6 MPI ja uudistuksen jälkeinen 1.6 TDI.

Suositeltavat: 1.6 MPI (105 hv, 2006–2010) on ahtamaton, rauhallinen ja pitkäikäinen, ja ennen uudistusta se oli ainoa moottori, jonka kanssa sai momentinmuuntimella toimivan Tiptronic-automaatin. 1.4 MPI (86 hv) on vaatimattomampi mutta yksinkertainen. Paljon ajavalle uudistuksen jälkeinen 1.6 TDI (90 tai 105 hv) on Roomsterin paras kokonaisuus: vääntöä riittää kuormalle ja peräkärrylle, ja kulutus pysyy maltillisena.

Harkiten: 1.2 TSI (86 tai 105 hv) on pirteä ja taloudellinen, mutta sen jakoketju on mallin tunnetuin riski. Tehokkaamman version kanssa tarjottiin seitsemänvaihteista DSG-vaihteistoa, jonka kuivakytkimet kuluvat erityisesti hitaassa kaupunkiajossa. Pumppusuutintekniikkaan perustuvat 1.4 TDI (kolmisylinterinen, 70 tai 80 hv) ja 1.9 TDI (105 hv) ovat sitkeitä, mutta suutinelementtien uusiminen on kallista, ja hiukkassuodattimelliset versiot kärsivät lyhyistä ajoista.

Vältä, jos autossa on usein kuormaa: Suomessa harvinainen kolmisylinterinen 1.2 HTP (64–70 hv) riittää kevyeen kaupunkiajoon, mutta täydellä kuormalla ja maantiellä se joutuu koville, ja myös sen jakoketju venyy herkästi.

Jakoketju vai jakohihna – moottori ratkaisee

Kolmessa Roomsterin moottorissa on jakoketju ja muissa jakohihna. Ketjulla ei ole vaihtoväliä, mutta 1.2 TSI:ssä ja 1.2 HTP:ssä juuri sen kunto on kaupan tärkein kysymys.

1.2 TSI:n jakoketju voi venyä, ja jos kiristin ei enää pidä sitä kireällä, löysä ketju voi pahimmillaan hypätä hampaan yli ja vaurioittaa moottoria. Osia paranneltiin tuotannon aikana, mutta vaihtoon on jouduttu myöhemmissäkin yksilöissä, joten riskiä ei voi sulkea pois vuosimallin perusteella. Varoitusmerkki on sekunnin tai parin kalina kylmäkäynnistyksessä. 1.2 HTP:n ketju venyy samaan tapaan ja samoin oirein, kun taas 1.6 MPI:n ketju on osoittautunut näitä kestävämmäksi.

Hihnamoottoreissa huolto-ohjelman kilometriväli on moottorista riippuen noin 120 000–210 000 kilometriä, mutta Suomen maahantuoja suosittelee jakopäähuoltoa joka tapauksessa viimeistään kuuden vuoden välein. Roomsterin iässä aikaraja tulee siis lähes aina vastaan ennen kilometrejä: jos huoltokirjassa ei ole merkintää viimeisen kuuden vuoden aikana tehdystä hihnanvaihdosta, työ kannattaa ottaa huomioon kauppahinnassa.

Luotettavuus ja katsastusmenestys

Roomster ei kuulu Škodan vähävikaisimpiin malleihin. Perustekniikka on tuttua ja korjattavaa, mutta alustan kulutusosat ja 1.2 TSI:n jakoketju nostavat ikääntyneiden yksilöiden korjauskuluja.

Saksan TÜV-raportissa virheettömien Roomstereiden osuus on jäänyt samanikäisten autojen keskiarvon alle. Huomautuksia kertyy keskimääräistä enemmän etenkin valoista, öljyvuodoista ja noin seitsemän vuoden iästä alkaen ohjauksen nivelistä, ja ennen vuoden 2010 uudistusta valmistetuissa autoissa myös akseleista. Suomen vastaavat mallikohtaiset luvut löytyvät Traficomin katsastustilastosta, josta Roomsterin vuosimalleja voi verrata muihin samanikäisiin autoihin.

Suomessa Roomsteria on koskenut vuonna 2014 alkanut polttoainesuodattimen kampanja, joka kohdistuu osaan vuosina 2010–2014 valmistetuista dieselautoista ja liittyy valmistajan mukaan 1.2 TDI -moottoriin. Polttoaineen painesykkeet ja moottorin tärinä voivat haljauttaa dieselsuodattimen kannen liitoksen kohdalta, jolloin polttoainetta pääsee vuotamaan. Suodatin tarkastetaan ja vaihdetaan tarvittaessa toisentyyppiseen.

1.2 ja 1.6 TDI ovat lisäksi konsernin EA189-moottoreita, joihin maahantuoja on suositellut päästöohjelmiston päivitystä. Škodan autoissa päivitys ei ole pakollinen takaisinkutsu, joten se on voinut jäädä tekemättä. Sekä päivityksen että suodatinkampanjan tilanteen voi tarkistaa Škoda-huollosta valmistenumerolla.

Yleisimmät viat

Valtaosa Roomsterin vioista on ikääntyneen pikkuauton tavallista kulumista, mutta muutama kohta toistuu niin usein, että se kannattaa tarkistaa jokaisesta yksilöstä.

• 1.2 TSI ja 1.2 HTP: jakoketjun venyminen ja kiristimen toimintahäiriöt. Molemmissa on raportoitu myös öljynkulutusta, ja Roomsterin bensiinimoottoreissa sytytyspuolat vikaantuvat tavallista useammin.
• Alusta ja ohjaus: etujousituksen tukilaakereiden kolina, tukivarsien puslat, ohjauksen nivelet ja vetoakselien nivelet.
• Kori ja sähköt: takaovien alareunojen ruoste, ikkunannostimien ja keskuslukituksen oikut sekä yksittäisissä autoissa vesivuoto katon antennin juuren kautta.
• VarioFlex-istuimet: kuluneet kiinnitykset ja lukitukset natisevat ja kolisevat takana.
• DSG (1.2 TSI 105 hv): kuivakytkimien kuluminen ja nykivä liikkeellelähtö hitaassa ajossa.
• Dieselit: pumppusuutinmoottoreiden suutinelementit, 1.6 TDI:n suuttimet sekä hiukkassuodattimen ja EGR-venttiilin tukkeutuminen lyhyillä ajoilla.

Mitä tarkistaa käytettyä ostaessa

Roomsterin koeajolla tärkeintä on kuunnella kylmä moottori, ajaa huonolla tiellä ja käydä takaistuimet läpi yksi kerrallaan.

Pyydä, ettei autoa käynnistetä ennen kuin tulet paikalle, ja kuuntele ensimmäiset sekunnit – ketjumoottorissa kalina viittaa venyneeseen ketjuun, jonka uusiminen on iso korjaus. Etsi huoltokirjasta merkinnät säännöllisistä öljynvaihdoista ja hihnamoottoreissa jakopään huollosta. Aja kuoppaisella tiellä ja kuuntele, kolisevatko jousitus tai ohjaus. Aja sitten hitaasti tiukka ympyrä ratti ääriasennossa ja kevyesti kiihdyttäen: rytmikäs naksutus viittaa kuluneeseen vetoniveleen. Irrota ja kiinnitä vähintään yksi takaistuin, liu'uta reunimmaisia ja varmista, että lukitukset loksahtavat paikoilleen. Katso takaovien alareunat ja nosta tavaratilan matto kosteuden varalta. Pyydä lopuksi Škoda-huoltoa tarkistamaan avoimet kampanjat valmistenumerolla.

Škoda Roomster Suomen talvessa

Korkea istuma-asento ja suuret ikkunat ovat talvella Roomsterin etu, mutta nelivetoa ei saanut edes maastohenkiseen Scout-versioon.

Syvässä irtolumessa Roomster jää kiinni siinä missä tavallinen farmarikin, sillä maavara on henkilöautomainen. Tärkein talvivaruste ovat hyvät talvirenkaat. Moottorinlämmitin keventää pakkaskäynnistystä ja vähentää kylmän moottorin kulumista ja kulutusta, ja eniten siitä hyötyy lyhyitä matkoja ajava diesel. Ennen ensimmäisiä pakkasöitä kannattaa testauttaa akku, sillä ikääntynyt akku on vanhan auton tavallisin talviongelma.

Kulut ja jälleenmyyntiarvo

Käytetty Roomster on edullinen, ja korjauksiin saa tarvikeosia laajasti, koska tekniikka on yhteistä Fabian ja konsernin muiden pienten autojen kanssa.

Bensiinikäyttöinen Roomster on vapaa käyttövoimaverosta, kun taas jokainen TDI on sen piirissä. Suurimmat yksittäiset menoerät liittyvät jakoketjun uusimiseen, DSG:n kytkinpakettiin ja useiden alustan kulutusosien samanaikaiseen uusimiseen.

Myynnissä olevat Roomsterit maksavat suuntaa-antavasti noin 1 500–10 000 euroa, ja haarukan yläpäähän sijoittuvat uudistuksen jälkeiset, vähän ajetut bensiiniautot. Tarkempi kuva hintatasosta syntyy selaamalla ilmoitussivustoja.

Kenelle Roomster sopii?

Roomsterin vahvuudet palvelevat ostajaa, jolle takaosan muunneltavuus ja hyvä näkyvyys merkitsevät enemmän kuin ajotuntuma tai tyyli.

Se on käytännöllinen perheelle, joka kuljettaa vuorotellen ihmisiä ja isoa tavaraa, ja harrastajalle, jolle istuinten irrottaminen on arkea. Lähimpiä vertailukohtia ovat korkea, Golfin tekniikalle rakennettu Volkswagen Golf Plus ja Opel Meriva, jonka B-sarjassa on taaksepäin aukeavat takaovet. Jos tilaa tarvitaan vielä enemmän, laatikkomainen Citroën Berlingo on oma vaihtoehtonsa.