Volvo S40 käytettynä

Sukupolvet ja korimallit

S40:llä on kaksi selvästi erilaista sukupolvea, jotka perustuvat eri alustoihin – siksi on hyvä tietää, kummasta autosta on kyse.

Ensimmäinen sukupolvi (1995–2004) rakennettiin NedCarissa Hollannissa Mitsubishi Carisman kanssa jaetulle alustalle, ja sen farmariversio oli aikanaan ensimmäinen V40. Tämä sukupolvi on Suomessa nykyään jo vanha ja harvinaisempi. Toinen sukupolvi (2004–2012) siirtyi Volvon P1-alustalle ja rakennettiin Gentissä Belgiassa. Se jakaa tekniikkansa V50-farmarin, C30-viistoperän ja C70-avoauton kanssa. Huomaa nimien vaihtuminen: toisen sukupolven farmari ei ollut enää "V40" vaan V50, ja V40-nimi palasi vasta 2012 aivan uutena viistoperänä (ks. Volvo V40).

Mikä moottori kannattaa – ja mitä välttää

Yleisimmässä toisessa sukupolvessa (2004–2012) moottori valitaan ajomäärän mukaan: tarjolla on sekä yksinkertaisia bensiinejä että viisisylinterisiä koneita.

Suositeltavat: yksinkertaiset 1.6-, 1.8- ja 2.0-bensiinit sekä pehmeä viisisylinterinen 2.4i ovat vähäongelmaisimpia. T5 on tehokas viisisylinterinen turbobensiini. Paljon maantietä ajavalle viisisylinterinen D5-diesel on koeteltu ja pitkillä matkoilla taloudellinen, mutta S40:ssä harvinainen. Sitä yleisempiä ovat nelisylinterinen 2.0D (2004–2010), jonka automaattiversiossa on vuodesta 2008 Powershift-vaihteisto, ja viisisylinterinen D3 (2010–2012).

Harkiten: varhaisen, Ford/PSA-sukuisen 1.6-dieselin hiukkassuodatin tukkeutuu lyhyillä matkoilla herkästi, joten pelkkään kaupunkiajoon se ei ole paras valinta. Lisäksi tämän moottorin suutinviat ovat tunnettu riski, joka riippuu huoltohistoriasta ja moottoriversiosta. Selvitä historia: dieselistä jakohihnan huoltoväli ja automaatista vaihteiston tyyppi ja kunto (ks. seuraava osio). Ensimmäisen sukupolven yleisimmät moottorit ovat 1.8-bensiini sekä 2.0 ja 2.0T. Harvinaisempia ovat muun muassa 1.9-diesel ja T4-turbobensiini. Vuosien 2000–2004 1.8i-versiossa on suorasuihkutteinen GDI-moottori, jonka käyntihäiriöiden taustalla on omistajien kokemusten mukaan usein korkeapainepumppu, suuttimet tai karstoittuminen. Kaikki nämä koneet ovat jo iäkkäitä, joten niissä kunto ratkaisee kaiken.

Powershift ja muut vaihteistot

Automaattivaihteisesta S40:stä on ensin selvitettävä, mikä vaihteisto siinä on, sillä osassa autoista on maineeltaan vaihteleva Powershift-kaksoiskytkinautomaatti.

Volvo otti Powershiftin käyttöön vuonna 2008. Se on märkäkytkiminen kaksoiskytkinvaihteisto (Getrag 6DCT450 / MPS6), joka kestää rakenteensa puolesta paremmin kuin Fordin pienemmissä malleissaan käyttämä kuivakytkiminen kaksoiskytkinautomaatti, mutta täysin huoleton sekään ei ole. Kokemukset jakautuvat: moni yksilö on kulkenut pitkään ilman vaivoja, toisista on raportoitu nykimistä lähdöissä ja viivettä vaihdoissa. Koeajolla vaihteistolle kannattaa antaa aikaa, ja sen huoltohistoria on syytä kysyä. Muut vaihtoehdot olivat käsivaihteisto ja perinteinen Geartronic-momentinmuunninautomaatti, joka on yleensä Powershiftiä pienempi riski. Ongelmaton Geartronickaan ei ole, joten ikääntyneestä yksilöstä kannattaa tarkistaa öljynvaihtohistoria ja koeajaa vaihteisto huolella. Käsivaihteinen välttää koko kysymyksen.

Luotettavuus ja katsastusmenestys

Bensiinimoottorinen, hyvin huollettu S40 on yleensä kestävä ja halpa pitää, ja riskit keskittyvät tiettyihin voimalinjoihin ja vaihteistoon.

Vähiten murheita tuottavat yksinkertaiset bensiinit käsivaihteisina tai Geartronic-automaatilla. Keskimääräistä vikatasoa nostavat lähinnä Powershift-autot ja varhaiset 1.6-dieselit. Traficomin katsastustilastossa vuosina 2005–2008 käyttöön otetut S40:t hylätään jonkin verran ikäluokkaa harvemmin, ja niillä on ajettu vain hieman ikätovereita vähemmän. Vuosien 2009–2012 autot ovat ikäluokan tasolla, vaikka mittarilukemat ovat keskimäärin korkeampia. Yleisimmät hylkäyssyyt ovat etuakselisto sekä jousitus ja iskunvaimennus. Tilasto kertoo tulokset mallin ja käyttöönottovuoden mukaan eikä erittele voimalinjoja. Se alkaa vuoden 2005 autoista, joten ensimmäisen sukupolven S40 jää sen ulkopuolelle.

Takaisinkutsuista kaksi on ostajalle olennaisia. Vuosina 2004–2006 valmistetuissa 2.4- ja 2.5-bensiinimoottorisissa autoissa (2.4i ja T5) polttoainepumpun ohjausyksikkö (PEM) voi syöpyä kosteuden ja tiesuolan vaikutuksesta, jolloin moottori voi sammua ajon aikana tai jäädä käynnistymättä. Kampanjassa yksikkö vaihdettiin ja siirrettiin uuteen paikkaan. Osassa vuosimallin 2007 nelisylinterisistä bensiini- ja dieselautoista taas moottorin jäähdytyspuhaltimen ohjausyksikköön voi päästä vettä, ja oikosulku voi pahimmassa tapauksessa sytyttää palon moottoritilassa – valmistajan mukaan lähinnä auton seistessä pysäköitynä. Ohjausyksikkö suojattiin vedeltä, ja bensiiniautoihin asennettiin lisäksi rele ohjaamaan puhaltimen virransyöttöä pysäköinnin ajaksi. Onko korjaukset tehty juuri tähän autoon, sen kertoo Volvo-merkkikorjaamo valmistenumeron perusteella.

Yleisimmät viat

Suurin osa S40:n tunnetuista ongelmista liittyy sähköjärjestelmään, vaihteistoon ja dieselien pakokaasulaitteistoon, ei niinkään koriin.

• Keskuselektroniikka (CEM): kojelaudan takana matkustajan puolella oleva ohjausyksikkö voi kastua esimerkiksi silloin, kun vedenpoistot ovat tukossa. Kosteusvaurio näkyy kirjavina sähköoireina: valot tai pyyhkijät toimivat oikutellen, tai auto ei käynnisty. Katso, ettei matkustamoon ole päässyt vettä, ja kokeile jokainen sähkötoiminto.
• Powershift-vaihteisto: oireina voi olla nykimistä ja viivettä vaihdoissa, joten koeaja automaatti huolella ja kysy sen huolloista.
• Dieselien pakokaasulaitteisto: hiukkassuodatin (DPF) ja EGR tukkeutuvat etenkin lyhyillä matkoilla, ja varhaisessa 1.6-dieselissä taipumus on tavallista vahvempi.
• Nelivedon kulmavaihde: jos AWD-mallin kulmavaihteesta on vuotanut öljyä tai öljyä on ollut liian vähän, kulmavaihde, sen laakerit tai vaihteiston ja kulmavaihteen välisen liitosholkin urat voivat kulua. Koeajolla kuunnellaan hurinaa ja varmistetaan, että neliveto todella toimii.

Vanhimmista yksilöistä kannattaa katsoa ainakin helmat, pyöräkotelot ja jarruputket, vaikka kori kestää Suomen oloissa muuten kohtuullisesti.

Mitä tarkistaa käytettyä ostaessa

Tärkeimmät tarkistuskohteet ovat vaihteiston tyyppi ja kunto, sähköjärjestelmän toiminta, huoltohistoria sekä takaisinkutsujen tila – etenkin jäähdytyspuhaltimen ohjausyksikön palovaaran vuoksi tehty kampanja osassa vuosimallin 2007 autoja.

Katso ensimmäiseksi, onko autossa Powershift, Geartronic vai käsivaihteisto, ja anna automaatille koeajolla aikaa, jotta mahdollinen nykiminen tai vaihtoviive ehtii tulla esiin. CEM-vian varalta käy läpi valot, pyyhkijät, ikkunat ja mittaristo. Huoltokirjasta tarkistetaan määräaikaishuollot ja dieselistä lisäksi hiukkassuodattimen ja jakohihnan historia. Nelivetoisen auton koeajolla kannattaa kuunnella, kuuluuko kulmavaihteesta hurinaa. Vanhemmista yksilöistä katsotaan myös korin kunto. Takaisinkutsujen tilan näkee Volvo-merkkikorjaamo valmistenumerosta.

Volvo S40 Suomen talvessa

Pääosin etuvetoinen S40 selviää Suomen talvesta hyvin, ja istuimenlämmittimet sekä tehokas lämmitys kuuluvat Volvon tapaan useimpien autojen varustukseen.

Nelivetoa (AWD) sai vain osaan, käytännössä tehokkaimpiin versioihin, ja siitä on apua liukkaalla lähdettäessä. Hyvillä talvirenkailla etuveto riittää useimmille. Dieselomistajan kannattaa muistaa lohkolämmittimen käyttö: esilämmitys helpottaa kylmäkäynnistystä. Hiukkassuodattimen kannalta ratkaisevaa on kuitenkin, että autolla ajetaan ajoittain riittävän pitkiä matkoja, sillä pelkkä esilämmitys ei estä suodattimen tukkeutumista lyhyillä matkoilla. Talvella kannattaa myös pitää silmällä keskuselektroniikan kosteusongelmia, sillä sulava lumi ja vesi voivat kertyä sisätiloihin.

Tilat ja käytännön mitat

S40 on kompakti sedan: takapenkki on aikuiselle kohtuullinen mutta ei avara, ja erillisellä luukulla varustettu tavaratila riittää arkeen mutta jää pienemmäksi kuin farmarissa.

Luvut ovat suuntaa-antavia ja vaihtelevat varustelun ja mittaustavan mukaan. Jarrullinen vetomassa on versiosta riippuen noin 1 200–1 500 kg, joten raskaaseen vetokäyttöön S40 ei ole paras valinta. Tavaratilan tilavuus perustuu valmistajan teknisiin tietoihin, kun taas yksilön massat ja vetomassat löytyvät rekisteriotteesta.

Kulut ja käyttövoimavero

S40 kuuluu käytettyjen Volvojen edullisimpiin, ja bensiiniversion käyttökulut ovat maltilliset.

Bensiinimoottorien kulutus on kohtuullinen, ja harkiten teetetyt huollot pitävät huoltokulut kurissa. Isoimman laskun voi tuoda Powershift-vaihteiston tai keskuselektroniikan korjaus, minkä vuoksi ehjä ja hyvin huollettu yksilö on hintansa arvoinen. Bensiini-S40:stä ei makseta käyttövoimaveroa, dieselistä se taas peritään. Paljon ajavalle diesel voi pienemmän kulutuksensa ansiosta olla silti kokonaistaloudellinen.

Käytettynä S40:tä on myynnissä suuntaa-antavasti noin 1 000–9 000 eurolla iän, kilometrien ja kunnon mukaan. Hintahaarukan yläpäässä ovat vähän ajetut toisen sukupolven yksilöt, kun taas ensimmäisen sukupolven autoja myydään yleensä alle 3 500 eurolla. Ilmoitussivustoilta näkee, mitä samanikäisistä S40:istä pyydetään nyt, ja voimassa olevat verotiedot kannattaa tarkistaa erikseen.

Kenelle Volvo S40 sopii?

S40 on edullinen tapa saada skandinaavista premium-tuntua sedanin muodossa sille, joka ei tarvitse farmarin tilaa. Ennen kauppaa kannattaa kuitenkin selvittää vaihteiston ja sähköjärjestelmän kunto.

Enemmän ja monikäyttöisempää tavaratilaa samalla tekniikalla tarjoaa sisarmalli Volvo V50 -farmari. Uudempaa ja tyylikkäämpää premium-viistoperää etsivälle sopii Volvo V40. Muita saman kokoluokan vaihtoehtoja ovat Škoda Octavia ja Volkswagen Golf, jotka tarjoavat käytännöllisyyttä ja runsaamman tarjonnan.