Volvo V50 käytettynä

Mallihistoria ja korimallit

V50 on yhden sukupolven farmari (2004–2012), joten ostajan ei tarvitse valita sukupolvien välillä.

V50 rakennettiin Volvon P1-alustalle Gentissä Belgiassa, ja se jakaa suuren osan alustastaan ja tekniikastaan S40-sedanin, C30-viistoperän ja C70-avoauton kanssa. S40:n kanssa mekaniikka, moottorit ja tyyppiviat ovat käytännössä samat, ja ero on korin takaosassa. Konseptina V50 seurasi vuosina 1995–2004 myytyä ensimmäistä V40-farmaria, mutta tekniikka on täysin uusi. V40-nimi palasi vuonna 2012 viistoperälle, joka on eri auto kuin V50. Keväällä 2007 (vuosimalli 2008) V50 sai kasvojenkohotuksen, ja vähäpäästöinen 1.6D DRIVe tuli myyntiin vuoden 2008 lopulla.

Mikä moottori kannattaa – ja mitä välttää

Valinta kannattaa tehdä ajomäärän ja kuormauksen mukaan – V50:ssä on sekä yksinkertaisia bensiinejä että farmarikäyttöön sopivia taloudellisia dieseleitä.

Suositeltavat: yksinkertaiset 1.8- ja 2.0-bensiinit sekä pehmeäkäyntinen viisisylinterinen 2.4i sopivat arkifarmariin. Paljon tavaraa kuljettavalle ja pitkiä matkoja ajavalle viisisylinterinen D5-diesel (2006–2010) ja sen vuonna 2010 korvanneet kaksilitraiset viisisylinteriset D3 ja D4 ovat koeteltuja ja taloudellisia. T5 on tehokas viisisylinterinen turbobensiini.

Harkiten: V50:n yleisin diesel on Ford/PSA-sukuinen 1.6D (2005–2010). Se on herkkä hiukkassuodattimen tukkeutumiselle lyhyillä matkoilla, eikä se siksi ole paras pelkkään kaupunkiajoon. Suutinviat ovat tämän moottorin oma riski, joka riippuu huoltohistoriasta ja moottoriversiosta eikä niinkään ajomatkojen pituudesta. Vuonna 2010 1.6D:n tilalle tuli saman moottoriperheen D2. Kaksilitraisista dieseleistä yleisin on Fordin ja PSA:n kanssa yhteinen nelisylinterinen 2.0D (136 hv, 2004–2010), jonka hiukkassuodatin ja EGR-venttiili kärsivät lyhyestä ajosta samaan tapaan. Vuosina 2008–2010 siihen sai Powershift-automaatin. Selvitä historia: automaattimalleissa vaihteiston tyyppi ja kunto, hihnamoottoreissa jakohihnan vaihto. Hihna on kaikissa dieseleissä ja viisisylinterisissä bensiineissä (2.4i ja T5), kun taas 1.8- ja 2.0-bensiineissä on jakoketju. V50 ei ole raskaan vetokäytön auto, joten jos sillä aiotaan vetää perävaunua, sallitut perävaunumassat kannattaa katsoa rekisteriotteesta.

Powershift ja muut vaihteistot

Automaatti-V50:n ostajan tärkein tarkistuskohta on vaihteiston tyyppi: osassa autoista on Powershift-kaksoiskytkinautomaatti, jonka maine on ollut vaihteleva.

Volvon Powershift esiteltiin vuonna 2008. V50:een sitä sai vain 2.0D-dieselin kanssa, ja se on märkäkytkiminen kaksoiskytkinvaihteisto (Getrag 6DCT450 / MPS6). Se on rakenteeltaan kestävämpi kuin Fordin pienemmissä autoissa käyttämä kuivakytkiminen kaksoiskytkinautomaatti, mutta ei täysin huoleton. Osa yksilöistä on palvellut pitkään ongelmitta, kun taas käyttäjät ovat raportoineet nykimistä liikkeellelähdössä tai viiveitä vaihtamisessa. Siksi automaatti kannattaa koeajaa rauhassa ja selvittää vaihteiston huoltohistoria. Vaihtoehtoina olivat käsivaihteistot ja viisisylinterisissä moottoreissa perinteinen Geartronic-momentinmuunninautomaatti, jota pidetään yleisesti Powershiftiä vähäriskisempänä. Sekään ei ole täysin huoleton, joten ikääntynyt Geartronic-yksilö kannattaa koeajaa yhtä huolella.

Luotettavuus ja katsastusmenestys

Hyvin huollettu bensiini-V50 on tyypillisesti kestävä ja edullinen omistaa, mutta luotettavuus riippuu voimalinjasta ja vaihteistosta.

Yksinkertaiset bensiinit käsivaihteistolla tai Geartronicilla ovat pääosin vähäongelmaisia, kun taas Powershift-yksilöt ja varhaiset 1.6-dieselit nostavat keskimääräistä vikatasoa. Vuosina 2005–2008 käyttöön otetuille V50:ille on kertynyt keskimäärin 25 000–40 000 kilometriä enemmän kuin ikätovereille, mutta Traficomin katsastustilastossa ne hylätään silti suunnilleen ikäluokan tahtiin. Vuosien 2009–2012 autojen hylkäysosuus on jonkin verran ikäluokkaa suurempi, mutta niidenkin mittarilukemat ovat selvästi ikäluokan keskitason yläpuolella. Yleisimmät hylkäyssyyt ovat etuakselisto, jousitus ja iskunvaimennus sekä seisontajarru.

Kahdesta takaisinkutsusta kannattaa tietää. Vuosina 2004–2006 valmistetuissa V50:issä, joissa on 2.4- tai 2.5-bensiinimoottori (2.4i tai T5), kosteus ja tiesuola voivat syövyttää polttoainepumpun ohjausyksikön (PEM) niin, että moottori sammuu ajossa tai ei käynnisty. Kampanjassa yksikkö vaihdettiin uuteen, toisaalle sijoitettuun. Osassa vuosimallin 2007 nelisylinterisistä bensiini- ja dieselversioista vesi voi päästä jäähdytyspuhaltimen ohjausyksikköön ja aiheuttaa oikosulun, joka voi pahimmillaan johtaa paloon moottoritilassa. Valmistajan mukaan riski koskee lähinnä pysäköityä autoa. Korjauksessa ohjausyksikkö suojattiin vedeltä, ja bensiiniautoihin asennettiin lisäksi rele, joka ohjaa puhaltimen virransyöttöä pysäköinnin aikana. Volvo-merkkikorjaamo tarkistaa valmistenumerolla, onko toimenpiteet tehty juuri tähän autoon.

Yleisimmät viat

V50:n tunnetut ongelmat liittyvät samoihin kohtiin kuin sisarmalli S40:ssä: sähköjärjestelmään, vaihteistoon ja dieselien pakokaasulaitteistoon.

• Keskuselektroniikka (CEM): matkustajan puoleisen kojelaudan takana sijaitseva ohjausyksikkö voi kärsiä kosteudesta esimerkiksi tukkeutuneiden vedenpoistojen takia, mikä aiheuttaa monenlaisia sähköoireita – satunnaisia valoja, pyyhkijöitä tai käynnistysongelmia. Tarkista, ettei sisään ole päässyt vettä ja että kaikki sähkötoiminnot toimivat.
• Powershift-vaihteisto: nykiminen ja vaihtoviiveet ovat mahdollisia oireita. Koeaja huolella ja selvitä huollot.
• Dieselien pakokaasulaitteisto: hiukkassuodattimen (DPF) ja EGR:n tukkeutuminen etenkin lyhyillä matkoilla, korostuneena varhaisessa 1.6-dieselissä.
• Nelivedon kulmavaihde: AWD-malleissa kulmavaihteen öljy voi vähentyä vuodon tai vähäisen öljymäärän vuoksi, ja kulmavaihde, sen laakerit tai sen vaihteistoon yhdistävän holkin urat voivat kulua – kuuntele hurinaa koeajossa ja varmista, että neliveto todella toimii.

Kori kestää Suomessa kohtuullisesti, mutta vanhimmista yksilöistä kannattaa katsoa helmat, pyöräkotelot ja jarruputket.

Mitä tarkistaa käytettyä ostaessa

V50:stä tarkistetaan ennen muuta vaihteiston tyyppi ja kunto, sähköjärjestelmän toiminta, huoltohistoria ja takaisinkutsut – osassa vuosimallin 2007 autoja jäähdytyspuhaltimen ohjausyksikön oikosulku voi johtaa paloon.

Selvitä ensin, onko autossa Powershift-, Geartronic- vai käsivaihteisto, ja koeaja automaatti rauhassa nykimisen ja vaihtoviiveiden varalta. Testaa kaikki sähkötoiminnot mahdollisen CEM-vian varalta ja katso, ettei sisään ole päässyt vettä. Pyydä huoltokirja ja varmista määräaikaishuollot. Dieselissä kysy hiukkassuodattimen historia ja hihnamoottoreissa (dieselit sekä 2.4i ja T5) jakohihnan vaihtohistoria, nelivetomallissa kuuntele kulmavaihteen hurinaa. Katso vanhemmista yksilöistä korin kunto, ja teetä epäselvässä tilanteessa kuntotarkastus.

Volvo V50 Suomen talvessa

V50 on pääosin etuvetoinen ja pärjää Suomen talvessa hyvin.

Neliveto (AWD) oli tarjolla rajatusti, käytännössä tehokkaimmissa versioissa, ja se auttaa liukkaalla liikkeellelähdössä. Useimmille etuveto riittää. Dieselissä lohkolämmitin helpottaa pakkaskäynnistystä, mutta hiukkassuodatin pysyy kunnossa vain, jos autolla ajetaan ajoittain riittävän pitkiä matkoja, jotta suodatin ehtii regeneroitua. Keskuselektroniikan kosteusviat osuvat usein talveen, kun sulava lumi ja vesi voivat kertyä sisätiloihin.

Tilat ja käytännöllisyys

V50:n vahvuus on käytännöllisyys: farmarikori tuo selvästi monikäyttöisemmän tavaratilan kuin sisarmalli S40, vaikka ulkomitat pysyvät kompakteina.

Taittuvat takaistuimen selkänojat ja tasainen lattia tekevät pienen farmarin lastaamisesta helppoa, ja pitkähkö tavaratila palvelee arjen kuljetuksia.

Kulut ja käyttövoimavero

V50:n käyttökulut ovat pienelle premium-farmarille maltilliset, ja bensiiniyksilö on edullinen omistaa, jos vaihteisto ja sähköjärjestelmä ovat kunnossa.

Bensiinimoottorit ovat kohtuullisen taloudellisia, ja huoltokulut pysyvät hallinnassa, kun huollot teetetään harkiten. Suurin yksittäinen taloudellinen riski on mahdollinen Powershift-vaihteiston tai keskuselektroniikan korjaus. Bensiini-V50:stä ei makseta käyttövoimaveroa, dieselistä se peritään. Paljon ajavalle diesel voi silti olla kokonaistaloudellinen pienemmän kulutuksen vuoksi.

Käytettynä V50:tä on myynnissä suuntaa-antavasti noin 1 000–8 000 eurolla iän, ajokilometrien, varustelun ja korin kunnon mukaan. Vähän ajetut vuosien 2009–2012 yksilöt voivat maksaa 10 000 euroa tai vähän yli. Parhaan kuvan hintatasosta saa vertailemalla samanikäisiä autoja ilmoitussivustoilla, ja voimassa olevat verotiedot kannattaa tarkistaa erikseen.

Kenelle Volvo V50 sopii?

V50 sopii ostajalle, joka hakee pientä premium-farmaria edullisesti eikä tarvitse suurta autoa. Vaihteiston ja sähköjärjestelmän kunto on selvitettävä ennen kauppaa.

Jos et tarvitse farmarin tavaratilaa, luonteva vaihtoehto on sisarmalli Volvo S40 -sedan. Isompaa farmaria kaipaavalle sopivat Volvo V60 ja Volvo V70. Muita käytännöllisiä ja runsaammin tarjolla olevia farmareita samassa kokoluokassa ovat esimerkiksi Škoda Octavia, joka tarjoaa vielä enemmän tilaa edullisemmalla ylläpidolla.