Ford Ka käytettynä

Sukupolvet ja Ka+

Ensimmäiseksi kannattaa selvittää, mistä sukupolvesta on kyse, sillä ne eroavat toisistaan korista moottoreihin.

Ensimmäinen sukupolvi (1996–2008) oli Fiestan tekniikalle rakennettu kolmiovinen, jonka muotoilu oli aikaansa edellä. Moottorina oli 1.3-bensiini, joka vaihtui vuonna 2002 uudempaan samankokoiseen koneeseen. Urheilullisempi SportKa (1.6, 95 hv) ja avomallinen StreetKa ovat Suomessa harvinaisia. Nuorimmatkin yksilöt on valmistettu vuonna 2008, ja niiden määrä liikenteessä vähenee nopeasti.

Toinen sukupolvi (2008–2016) tehtiin yhteistyössä Fiatin kanssa samalle alustalle kuin Fiat 500, mutta Ford antoi sille oman korin, sisustuksen ja alustan viritykset. Moottorit ovat Fiatin 1.2-bensiini (69 hv) ja 1.3 TDCi -diesel (75 hv), ja kaikissa on viisivaihteinen käsivaihteisto. Start-stop-järjestelmä yleistyi vuoden 2010 lopulta.

Ka+ (2016–2020) on Ford Figoon perustuva viisiovinen ja selvästi edeltäjiään isompi. Vuoden 2018 uudistuksessa nelisylinterinen 1.2 vaihtui kolmisylinteriseen, valikoimaan tuli 1.5 TDCi -diesel ja korotettu Active-versio. Suomeen Ka+:aa tuotiin kuitenkin lähinnä vuosina 2016–2017, joten uudistetun mallin versiot ovat täällä harvinaisia. Lähes kaikissa Suomen Ka+:issa on 85 hevosvoiman 1.2. Euro NCAP -testissä Ka+ sai vuonna 2017 kolme tähteä viidestä rintakehän heikon suojauksen ja takapenkin turvavöiden esikiristimien puuttumisen vuoksi.

Mikä moottori kannattaa – ja mitä välttää

Yleisin ja yksinkertaisin moottori on toisen sukupolven 1.2-bensiini. Se on hidas, mutta sama Fiatin kone on käytössä monessa muussakin pikkuautossa, joten osia ja osaajia riittää.

Suositeltavat: toisen sukupolven 1.2 sopii kaupunkiin ja lyhyille matkoille. Sen jakohihnan vaihtoväli on huolto-ohjelmassa lyhyt, noin viisi vuotta tai 100 000 kilometriä, joten kuitti viimeisimmästä vaihdosta kannattaa aina pyytää. Ka+:ssa 85 hevosvoiman 1.2 on arjessa selvästi pirteämpi kuin 70 hevosvoiman perusversio. Ensimmäisen sukupolven 1.3:ssa on jakoketju ja vaatimaton tekniikka, ja sen tunnettu vaiva on kaasuläpän asentoanturi. Auton arvon ratkaisee kuitenkin kori, ei moottori.

Harkiten: 1.3 TDCi (2009–2013) ja Ka+:n 1.5 TDCi ovat harvinaisia ja sopivat lähinnä paljon ajavalle, sillä diesel ei viihdy lyhyessä kaupunkiajossa. SportKa 1.6 on hauska, mutta sen ikä tekee siitä harrasteauton: kunto ratkaisee enemmän kuin tehot.

Luotettavuus ja katsastusmenestys

Ka on tekniikaltaan yksinkertainen ja moottoreiltaan luotettava, mutta katsastuksessa se ei ole menestynyt. Toisen sukupolven alkuvuosien hylkäysosuudet ovat olleet selvästi keskiarvoa suurempia.

Traficomin katsastustilastossa vuosina 2009 ja 2010 käyttöön otetut autot ovat pärjänneet ikäluokkaansa heikommin vuodesta toiseen, vaikka niillä on ajettu tavallista vähemmän. Vuonna 2011 käyttöön otettujen autojen ero keskiarvoon on pienempi. Yleisimmät hylkäyssyyt ovat etuakselisto ja seisontajarrun teho. Ensimmäisen sukupolven vanhimmat yksilöt kaatuvat katsastuksessa tyypillisesti ruosteeseen korissa, alustan koteloissa ja pohjalevyssä. Luvut käyttöönottovuosittain näet Traficomin katsastustilastosta.

Vuoden 2009 alussa julkaistu takaisinkutsu koskee osaa toukokuun 2008 ja tammikuun 2009 välillä valmistetuista autoista, joiden takajarrujen jarrukilpien kiinnityspultteja ei välttämättä ole kiristetty ohjeen mukaan. Irronnut pultti voi vaurioittaa jarrukenkää tai lukita takajarrun. Ford-merkkihuolto tarkistaa valmistenumerosta, kuuluuko auto kampanjaan ja onko työ tehty.

Yleisimmät viat sukupolvittain

Kunkin sukupolven tarkistuslista on erilainen: ensimmäisessä korostuu ruoste, toisessa ohjaustehostin ja alusta.

• Ka (1996–2008): ruoste on ylivoimaisesti suurin ongelma. Tarkista kynnykset, lattia etupyörien takaa, takajousituksen kiinnityskohdat ja polttoaineen täyttöaukon ympäristö, jonne kosteus jää. Rakenteellinen ruoste jousituksen kiinnityksissä on katsastuksessa hylkäysperuste. Moottorissa vaivana on kaasuläpän asentoanturi, jonka vika pitää kierrokset koholla vaihtojen aikana ja saa auton nykimään.
• Ka (2008–2016): sähköisen ohjaustehostimen momenttianturi vikaantuu. Ensin ohjaus raskautuu hetkittäin ja varoitusvalo syttyy. Lopulta tehostus katoaa kokonaan. Merkkikorjaamo vaihtaa yleensä koko ohjauspylvään, mutta anturin voi myös vaihtaa erikseen ja kalibroida, mikä tulee selvästi halvemmaksi. Iskunvaimentimien yläkiinnikkeet ruostuvat ja narisevat käännettäessä, ja tukkeutuneet tuulilasin vedenpoistot päästävät vettä jalkatiloihin. Katsastuksessa huomautetaan usein etuakselistosta ja seisontajarrusta.
• Ka+ (2016–2020): mallilla ei ole vakiintunutta omaa vikalistaa. Tavallisen pikkuauton tarkistukset riittävät: jarrut, renkaat, alustan äänet ja huoltohistoria.

Mitä tarkistaa käytettyä ostaessa

Näin halvassa autossa yksikin korjaus voi helposti maksaa enemmän kuin koko auto, joten kunto kannattaa tutkia huolella ennen kauppaa.

Ensimmäisen sukupolven autossa tarkista alusta hyvässä valossa ja koputtele kynnyksiä, sillä kuoren alla voi olla enemmän ruostetta kuin päältä näkyy. Toisen sukupolven autossa käännä rattia paikallaan ääriasennosta toiseen ja aja koeajolla mutkia: ohjauksen pitää keventyä tasaisesti, eikä tehostimen varoitusvalo saa syttyä. Kokeile mattojen alta, ovatko jalkatilat kuivat, ja kuuntele etujousituksen narinaa. Pyydä kuitti jakohihnan vaihdosta.

Ford Ka Suomen talvessa

Lyhyt ja kevyt Ka on talvikaupungissa kätevä, mutta syvässä lumessa ja urautuneella tiellä kapeat renkaat ja pieni koko tuntuvat.

Ka on kaikissa sukupolvissa etuvetoinen. Kapeat talvirenkaat purevat lumeen hyvin, mutta sohjossa kevyt auto heittelee herkästi, joten renkaiden laatu ratkaisee paljon. Rengaskoot vaihtelevat sukupolvittain: ensimmäisessä tyypillinen koko on 165/65 R13, toisessa 175/65 R14 ja Ka+:ssa 195/55 R15. Pulttijako on ensimmäisessä sukupolvessa ja Ka+:ssa 4×108, mutta Euroopassa myydyssä toisessa sukupolvessa Fiatin 4×98, joten vanteet eivät siirry sukupolvesta toiseen.

Tilat ja käytännön mitat

Kolmioviset Ka-mallit ovat kaupunkiautoja, joiden takapenkki ja tavaratila riittävät lähinnä lyhyille matkoille. Ka+ on käytännöllisempi perheen kakkosauto.

Kolmiovisissa sukupolvissa takapenkille kiivetään etuistuimen ohi, eikä aikuiselle riitä tilaa pidemmille matkoille. Ka+:n viisi ovea ja pidempi akseliväli tekevät takapenkistä käyttökelpoisen, ja sen tavaratilaan mahtuvat perheen viikko-ostokset. Luvut ovat suuntaa-antavia ja vaihtelevat mittaustavan mukaan.

Kulut ja jälleenmyyntiarvo

Ka on yksi edullisimmista tavoista ajaa omalla autolla, kunhan korjauslistalle ei osu ohjauspylvästä tai laajaa ruostekorjausta.

Pieni bensiinimoottori kuluttaa vähän, ja osat ovat halpoja: toisen sukupolven tekniikka on pitkälti samaa kuin Fiat 500:ssa ja Pandassa, joten tarvikeosia on runsaasti. Isoimmat laskut tulevat ohjauspylvään vaihdosta ja jakohihnan säännöllisestä vaihdosta. Käyttövoimaveroa ei makseta bensiiniversioista, vain harvinaisista dieseleistä.

Toisen sukupolven autoja on tarjolla suuntaa-antavasti noin 1 700–5 500 eurolla kilometrien ja kunnon mukaan. Ensimmäisen sukupolven yksilöt maksavat yleensä noin 1 200–3 000 euroa, ja Ka+ sijoittuu selvästi ylemmäs, noin 7 000–8 500 euroon. Hintatasoa kannattaa seurata ilmoitussivustoilta ennen kauppoja.

Kenelle Ka sopii?

Kun tärkeintä on pieni hankintahinta ja helppo pysäköinti, Ka on järkevä kaupunkiauto yhdelle tai kahdelle.

Sukupolvista järkevin valinta on toinen, jos ohjaus toimii ja katsastushistoria on siisti. Saman kokoluokan kilpailijoita ovat Toyota Aygo ja Hyundai i10, mutta myös niissä yksilön kunto painaa enemmän kuin merkki. Saman tekniikan retrohenkisenä sisarena myytiin Fiat 500, ja isompaa Fordia etsivälle sopii Ford Fiesta.