Hyundai i40 käytettynä

Yleiskuva ja mallin vaiheet

Hyundai i40 (2011–2019) oli merkin yritys päästä eurooppalaisen perheautoluokan ytimeen. Se suunniteltiin Hyundain Saksan-kehityskeskuksessa ja viritettiin nimenomaan eurooppalaiseen makuun – tiiviimmäksi ohjaukseltaan ja jäykemmäksi alustaltaan kuin merkin muille markkinoille tehdyt sedanit.

Järjestys oli Euroopassa poikkeuksellinen: farmarikori tuli myyntiin ensin, syksyllä 2011, ja porrasperäinen sedan vasta vuoden 2012 alussa. Suomessa mallia myytiin enimmäkseen farmarina nimellä i40 Wagon. Vuoden 2015 kasvojenkohotus uudisti keulan ja sisustan materiaaleja, ja tehokkaamman 1.7-litraisen dieselin rinnalle tuli tarjolle seitsenportainen kaksoiskytkinvaihteisto. Pienempi 1.6-litrainen diesel korvasi 1.7:n vasta myöhemmin, noin vuonna 2018.

i40 ei koskaan noussut suureksi myyntimenestykseksi, ja Hyundai lopetti sen valmistuksen vuonna 2019 keskikokoisten perheautojen kysynnän valuessa katumaastureihin. Merkin painopiste siirtyi Tucsoniin ja Santa Fehen, eikä i40:lle tullut suoraa seuraajaa.

Sedan vai Wagon?

Suomessa i40 on ennen muuta farmari. Wagon-kori on täällä selvästi yleisempi, ja se on myös se versio, jossa mallin vahvuudet pääsevät oikeuksiinsa.

Tavaratilan litramäärissä korien välinen ero ei ole dramaattinen, mutta muodossa on: farmarin takaluukku aukeaa kokonaan ja lastausaukko on korkea ja suora, kun taas sedanin kapea luukku rajoittaa isojen esineiden mahduttamista. Farmarissa takaistuimet myös taittuvat matalaksi lattiaksi, mikä tekee siitä käyttökelpoisen remonttireissuille ja koirankuljetukseen.

Sedanin puolesta puhuvat hieman hiljaisempi matkustamo – takaosan tavaratila toimii äänieristeenä – ja usein muutaman satasen matalampi hintapyyntö, koska kysyntää on vähemmän. Tekniikka, moottorit ja varustelutasot ovat molemmissa samat, joten valinta riippuu vain siitä, kumpaa muotoa tarvitsee. Sedanin harvinaisuus voi myös hidastaa jälleenmyyntiä, kun on aika luopua autosta.

Mikä moottori kannattaa – ja mitä välttää

Valinta tehdään dieselin tehoversioiden ja bensiinimoottorien välillä. Suomessa bensiini-i40:iä on hieman dieseleitä enemmän, ja yleisin yksittäinen versio on 1.6 GDI -bensiini.

Suositeltavat: 1.7 CRDi tehokkaammassa virityksessään, noin 136–141 hevosvoimaa, on tähän autoon sopivin voimalinja: väännölle on käyttöä isossa korissa, ja kulutus pysyy maantiellä maltillisena. Mallikauden loppupuolella, noin vuodesta 2018 alkaen, saman roolin otti pienempi 1.6 CRDi. Molempien vahvuus on jakoketju: kummassakaan ei ole jakohihnaa, joten kalliita määräaikaisia hihnanvaihtoja ei ole huolto-ohjelmassa.

Harkiten: pienitehoinen 1.7 CRDi noin 115 hevosvoimalla on täyteen kuormattuna ja perävaunun kanssa selvästi vaisumpi – riittää kevyeen ajoon, mutta teho jää jyrkissä mäissä ja ohituksissa vajaaksi. Bensiineistä yleisin on noin 135-hevosvoimainen 1.6 GDI, jota myytiin koko mallikauden 2011–2019, tavallisesti käsivaihteisena, kun taas noin 177-hevosvoimainen 2.0 GDI (2011–2018) on useimmiten automaatilla. Molemmat ovat vapaasti hengittäviä ja tekniikaltaan dieseliä yksinkertaisempia, eikä niistä makseta käyttövoimaveroa. Koska moottorit ovat suorasuihkutteisia, niiden imuventtiilit voivat ajan mittaan karstoittua varsinkin lyhytmatka-ajossa, joten bensiiniautostakin kannattaa tarkistaa öljynvaihtojen säännöllisyys ja öljyn pinta. Vältä lyhytmatka-ajossa: dieseliä, jos autolla ajetaan vain muutaman kilometrin työmatkoja – hiukkassuodatin ei silloin ehdi puhdistua, ja seuraukset kasautuvat vuosien mittaan. Suomessa myydyissä yksilöissä vaihteistona on tyypillisesti kuusiportainen käsivaihteisto tai automaatti: ennen kasvojenkohotusta automaatti oli kuusiportainen momentinmuuntimella, ja kasvojenkohotuksen jälkeen tehokkaammassa dieselissä oli tarjolla myös seitsenportainen kaksoiskytkinautomaatti.

Luotettavuus ja katsastusmenestys

i40:n moottoritekniikka on yksinkertaista, eikä mallilla ole laajaa rakenneongelmaa. Alkuvuosien autojen ABS-takaisinkutsua lukuun ottamatta riskit keskittyvät dieselin pakokaasujen jälkikäsittelyyn. Katsastustilastossa malli pärjää silti ikäluokkaansa selvästi heikommin.

Kori, maalipinta ja sisustan materiaalit ovat kestäneet ikääntymistä hyvin, ja sähköviat ovat harvinaisia. Hyundain pitkä tehdastakuu on päättynyt kaikista i40:istä, joten ratkaisevaksi jää huoltohistoria. Traficomin katsastustilastossa vuosina 2011–2016 käyttöön otetut i40:t on hylätty lähes kaksi kertaa niin usein kuin saman ikäiset autot keskimäärin. Osan erosta selittävät kilometrit, sillä i40:llä on ajettu ikäluokkaa enemmän, mutta ero on silti suuri. Hylkäys johtuu useimmiten taka- tai etuakselistosta tai ohjausnivelistä ja -tangoista eli alustan kuluvista osista. Yksittäisen auton oma katsastushistoria kertoo sen kunnosta tilastoa enemmän.

Painavin i40:tä koskenut takaisinkutsu liittyy ABS- ja ajonvakautusjärjestelmän ohjausyksikköön. Jarrunesteen epäpuhtaudet voivat vaurioittaa yksikön tiivisteitä, jolloin nestettä pääsee piirilevylle, ja seurauksena voi olla oikosulku ja tulipalo moottoritilassa. Kampanja koskee mallin alkuvuosien autoja, jotka on valmistettu marraskuun 2010 ja lokakuun 2014 välillä. Onko työ jo tehty, selviää Hyundai-huollosta valmistenumeron perusteella.

Yleisimmät viat

Lähes koko i40:n vikalista mahtuu dieselin pakokaasujen jälkikäsittelyyn ja siihen, mitä siitä seuraa moottoriöljylle.

• Hiukkassuodatin ja EGR: tukkeutuvat lyhyillä matkoilla ajetuissa yksilöissä. Pahin seuraus ei ole itse tukos vaan se, että keskeytyneet puhdistusjaksot sekoittavat polttoainetta moottoriöljyyn – öljyn pinta nousee tikun ylärajan yli ja voitelukyky heikkenee. Tämä on i40:n tärkein yksittäinen tarkistuskohde.
• Turboahdin: tiivistevuotoja ja ahtimen väsymistä voi ilmetä suurilla ajokilometreillä. Oireita ovat tehon katoaminen, sinertävä savu ja öljy välijäähdyttimen letkuissa.
• Suuttimet ja polttoainejärjestelmä: likaantuneet tai kuluneet suuttimet näkyvät epätasaisena käyntinä ja kohonneena kulutuksena. Kylmäkäynnistysvaikeuksien takaa löytyvät usein hehkutulpat tai polttoainesuodatin.
• Jakoketju: 1.7 CRDi -moottorissa on jakoketju, joten hihnanvaihtoa ei tarvita – mutta hyvin suurilla kilometreillä ja laiminlyötyjen öljynvaihtojen jälkeen ketju voi venyä. Oire on kolina kylmäkäynnistyksessä.
• Pikkuviat: ilmastoinnin tehon heikkeneminen ja yksittäiset anturivikaantumiset ovat tavallisimmat pienet harmit. Ruoste ei ole i40:n tunnusomainen ongelma, mutta alustan ja jarruputkien kunto kannattaa suomalaisittain katsoa.

Mitä tarkistaa käytettyä ostaessa

Tässä autossa yksi tarkistus nousee ylitse muiden: nosta öljytikku ja katso, missä pinta on ja miltä öljy haisee.

Polttoaineelta tuoksuva, tikun ylärajan ohittanut öljy kertoo toistuvasti keskeytyneistä hiukkassuodattimen puhdistusjaksoista – ja siitä, että auton käyttötapa ei ole sopinut dieselille. Selvitä samalla, millaista ajoa autolla on tehty ja kuinka usein öljy on vaihdettu. Kuuntele kylmäkäynnistys: kolina ensimmäisten sekuntien aikana ansaitsee lisäselvitystä. Koeajossa kannattaa ajaa myös maantienopeuksilla, jotta ahtimen toiminta ja tehon riittävyys paljastuvat. Katsastushistoriasta kannattaa katsoa erityisesti akselistoja ja ohjausniveliä koskevat huomautukset, koska niiden vuoksi i40 useimmiten hylätään. Varmista myös, että ilmastointi puhaltaa aidosti kylmää. Farmarissa kokeile takaluukun sähkötoimintoja, jos sellaiset ovat. Ennen vuotta 2015 valmistetussa autossa varmista merkkihuollosta, että ABS-yksikön paloriskiin liittyvä takaisinkutsu on hoidettu.

Hyundai i40 Suomen talvessa

i40 hoitaa talven mutkattomasti: painava etuvetoinen kori kulkee vakaasti, lämmitys tehoaa nopeasti ja Suomeen tuoduissa autoissa on lähes poikkeuksetta istuinlämmittimet.

Nelivetoa ei ollut tarjolla missään versiossa, joten talvipito on kokonaan renkaiden varassa. Dieselille moottorinlämmitin on Suomen oloissa selvä hankinta: se helpottaa kylmäkäynnistystä ja vähentää kylmän moottorin kulutusta ja kulumista. Matkustamon esilämmitys taas ei lämmitä moottoria, mutta se sulattaa tuulilasin valmiiksi ja parantaa näin näkyvyyttä heti lähdössä. Talvi on myös se vuodenaika, jolloin dieselin hiukkassuodatin kärsii eniten lyhyistä matkoista – pidempi ajolenkki muutaman viikon välein pitää järjestelmän kunnossa.

Tilat ja käytännön mitat

i40 on ulkomitoiltaan täysikokoinen perheauto, ja Wagonin tavaratila on aikansa isojen farmareiden tasoa.

Wagonissa tavaratila kasvaa takaistuimet taitettuna reilusti yli 1 500 litraan, ja lattia jää lähes tasaiseksi. Takapenkin polvitila riittää aikuisille hyvin, joskin kaareva kattolinja verottaa pisimpien matkustajien päätilaa. Jarrullinen vetomassa on versiosta riippuen noin 1 300–1 800 kiloa: pienin se on 1.6 GDI:ssä ja suurin kasvojenkohotuksen jälkeisessä 1.7 CRDi:ssä, jossa on kaksoiskytkinautomaatti. Raskaimman vaunun kanssa yhdistelmä voi ylittää 3 500 kiloa, jolloin B-kortti ei riitä vaan tarvitaan B96 tai BE. Yksilön tarkat vetomassat löytyvät auton rekisteriotteesta.

Kulut ja jälleenmyyntiarvo

i40:n taloudellinen logiikka on yksinkertainen: se on halpa ostaa, koska merkillä ei ole tässä kokoluokassa vahvaa jälleenmyyntiarvoa – ja samasta syystä siitä ei myöskään saa myydessä paljoa.

Käytön puolella auto on maltillinen. Diesel liikkuu maantiellä säästeliäästi, huoltovälit ovat tavanomaiset ja määräaikaishuollon hinnat merkkiliikkeen ulkopuolella kohtuulliset. Kulutusosat ovat edullisia, mutta harvinaisempia korjaamo-osia voi joutua tilaamaan, mikä pidentää odotusta. Dieselistä peritään perusveron ohella käyttövoimaveroa, kun taas bensiiniversiot ovat siitä vapaita. Ajoneuvoveron kokonaissumma riippuu myös CO₂-perusteisesta perusverosta, joten kannattaa katsoa kunkin yksilön omat verotiedot Traficomin palvelusta.

Suurin yksittäinen kuluriski on hiukkassuodatin: huonosti kohdellun yksilön korjaus voi maksaa enemmän kuin ostohinnan ja huolellisesti huolletun auton hinnan erotus. Hyväkuntoisen ja huonokuntoisen yksilön hintaero on i40:ssä pienempi kuin niiden todellinen arvoero. Käytettynä i40:tä on myynnissä suuntaa-antavasti noin 2 500–11 000 eurolla iän, kilometrien ja varustelun mukaan, ja harvinaisemmat vuosien 2016–2017 autot maksavat noin 10 000–14 000 euroa. Myynnissä olevia autoja kannattaa vertailla rauhassa ilmoitussivustoilla.

Kenelle i40 sopii?

i40 sopii ostajalle, joka tarvitsee ison farmarin arkeen, ajaa riittävästi maantietä ja arvostaa varustelua enemmän kuin merkkikilpeä.

Etenkin se palvelee perhettä, joka haluaa mahdollisimman paljon tilaa käytettävissä olevalla summalla ja on valmis tarkistamaan dieselin kunnon ja alustan huolella. Sen sijaan pelkkään lyhyeen kaupunkiajoon kannattaa etsiä bensiinikäyttöistä autoa. Läheisin sukulainen on Kia Optima, joka on samaa kokoluokkaa ja jakaa dieselmoottorin perustekniikan. Tutumpia vaihtoehtoja ovat Ford Mondeo, Volkswagen Passat ja Škoda Superb, ja luotettavuutta ennen kaikkea arvostavalle Toyota Avensis. Pienempää saman merkin autoa etsivä katsoo Hyundai i30:tä.