Land Rover Defender käytettynä

Sukupolvet ja mallihistoria

Klassinen Defender ja vuonna 2020 tullut L663 jakavat nimen ja maastokyvyn, mutta tekniikaltaan, ajotuntumaltaan ja vioiltaan ne ovat kaksi eri autoa.

Klassinen Defender jatkoi 1980-luvun One Tenin ja Ninetyn linjaa, ja Defender-nimen se sai vuonna 1990. Tikapuurunko, alumiinipaneelit, jäykät akselit ja kierrejouset säilyivät loppuun asti, ja akselivälejä oli kolme: 90, 110 ja 130. 300Tdi:n jälkeen dieselmoottoreina olivat Td5 ja lopulta Fordin TDCi, ensin 2.4- ja sitten 2.2-litraisena.

Uuden sukupolven Defender (L663) on itsekantava, alumiinikorinen auto, jossa jokainen pyörä on jousitettu erikseen. Malleja on jälleen kolme: kolmiovinen 90, viisiovinen 110 ja vuonna 2022 lisätty pitkä 130, johon mahtuu kahdeksan istuinta. Suomessa L663:a on rekisteröity runsaasti vuodesta 2021 alkaen.

Henkilöauto, pakettiauto vai kevyt kuorma-auto?

Defendereitä on Suomessa rekisteröity kolmeen eri luokkaan, ja luokka ratkaisee verotuksen lisäksi ajokortin, istumapaikat, nopeusrajoituksen ja katsastusvälin. Sen näkee rekisteriotteesta.

Henkilöautoksi (M1) rekisteröity Defender on tavallinen henkilöauto. Pakettiautoksi (N1) on rekisteröity sekä klassisia Defendereitä että L663-sukupolven Hard Top -työautoja, joissa istuimet ovat vain etupenkkirivillä – se on yksi pakettiauton alennetun autoveron edellytyksistä. Jos N1-autossa on istuimia myös etupenkkirivin takana, se on kaksikäyttöauto: sen käyttövoimavero määräytyy henkilöauton perustein ja arvonlisäveron vähennysoikeutta rajoitetaan kuten henkilöautossa. Pakettiautona rekisteröity Defender katsastetaan samaan tahtiin kuin henkilöauto, ja sitä saa ajaa B-kortilla.

L663:n 110- ja 130-malleja on maahantuojan kautta rekisteröity myös kevyiksi maastokuorma-autoiksi (N2G). Niissä voi olla jopa seitsemän paikkaa, eikä niistä ole maksettu autoveroa, mutta kokonaismassa on yli 3 500 kg. Siksi kuljettajalla pitää olla C1- tai C-luokan ajokortti, suurin sallittu nopeus on 80 km/h, nopeudenrajoitin pitää vauhdin alle 90 km/h:n ja auto katsastetaan vuosittain. Nämä rajoitukset seuraavat autoa myös käytettynä.

Ajopiirturia ei tarvita, kun tavaraa kuljetetaan muuten kuin kaupallisesti, mutta kaupallinen tavarankuljetus tuo mukanaan piirturivelvollisuuden. Kuorma-autosta ei makseta ajoneuvoveron perusveroa, vaan vero peritään pelkkänä käyttövoimaverona. Jos tällainen Defender myöhemmin muutetaan henkilö- tai pakettiautoksi, siitä voi joutua maksamaan autoveron täysimääräisenä.

Mikä moottori kannattaa – ja mitä välttää

Klassisessa Defenderissä valitaan käytännössä dieselien välillä, ja Suomessa yleisin on Td5. L663:ssa tavallisimmat ovat P400e-lataushybridi ja kolmilitrainen rivikuutosdiesel.

Käyttökelpoiset: Td5 on yksinkertainen ja korjattavissa oleva viisisylinterinen diesel, joka kestää hyvin huollettuna pitkään, kunhan sen tunnetut heikkoudet on hoidettu. Myöhempien 2.4- ja 2.2-litraisten TDCi-dieselien kuusivaihteinen vaihteisto tekee maantieajosta rauhallisempaa. L663:n kolmilitraiset rivikuutosdieselit D200, D250 ja D300 ovat 48 voltin kevythybridejä ja sopivat raskaaseen vetämiseen parhaiten. Vuosimallista 2025 alkaen D300:n tilalla on D350.

Harkiten: P400e yhdistää 2.0-litraisen bensiiniturbon ja sähkömoottorin, ja 19,2 kWh:n akulla WLTP-mittauksen sähköinen toimintamatka on noin 40–50 km. Sen vetomassa on kuitenkin muita pienempi, ja siihen on kohdistunut useampi takaisinkutsu. L663:n alkuvuosien nelisylinteriset 2.0-dieselit jäävät painavassa autossa vaisuiksi, ja bensiiniversiot ovat Suomessa harvinaisia. 300Tdi ja sitä vanhemmat klassikot ovat jo harrastajan autoja.

Luotettavuus ja katsastus

Klassisen Defenderin luotettavuus nojaa yksinkertaiseen tekniikkaan ja jatkuvaan kunnossapitoon, L663:n taas runsaan elektroniikan toimivuuteen.

Klassisen Defenderin saa korjattua lähes missä tahansa, mutta se vaatii huomiota koko ajan: vuotoja, ruostetta ja kuluvia niveliä. L663:n omistajien raporteissa korostuvat sähkö- ja ohjelmistoviat, ja takaisinkutsuja on kertynyt useita. Traficomin mallikohtainen katsastustilasto kattaa vain henkilöautoiksi rekisteröidyt Defenderit ja niistäkin vain tarpeeksi monta kertaa katsastetut käyttöönottovuodet, joten paketti- ja kuorma-autoiksi rekisteröidyissä ratkaisee yksilön oma katsastushistoria.

P400e-lataushybridiin on kohdistunut useampi paloriskiin liittyvä kampanja. Vuonna 2023 alkaneessa kampanjassa vaihdetaan moottorin jäähdytyspiirin muovinen kulmakappale, joka voi haljeta vesipumpun hihnan vaurion jälkeen ja päästää jäähdytysnestettä turboahtimen päälle. Vuonna 2026 käynnistyi kaksi erillistä ajoakun kampanjaa, koska akun sisäinen kennovika voi ylikuumentaa sen ja aiheuttaa savua tai palon: osaan vuosina 2020–2025 valmistetuista autoista vaihdetaan uusi ajoakku, ja osassa akku tarkastetaan ja vaihdetaan tarvittaessa.

Vuonna 2026 alkanut laaja kampanja koskee vuodesta 2019 valmistettuja Defendereitä: kuljettajan turvatyynyn liittimen korroosio voi estää tyynyn laukeamisen. Korjauksessa liitin suojataan geelillä, ja valmistajan mukaan vika sytyttää ensin turvatyynyn varoitusvalon, joten palava valo on syy hakeutua korjaamolle heti. Valmistenumerolla Land Rover -merkkikorjaamo tarkistaa, mitkä kampanjat tähän yksilöön kuuluvat ja onko ne jo tehty.

Yleisimmät viat sukupolvittain

Sukupolvien viat ovat hyvin erilaiset: klassisen Defenderin vaivat ovat mekaanisia ja ikään liittyviä, L663:n taas enimmäkseen sähköisiä.

• Klassinen, runko ja kori: tikapuurungon takapoikkipalkki ja ulokkeet ruostuvat, samoin korin etuseinän jalkatilat ja ovien teräsrungot. Alumiinipaneelit syöpyvät teräskiinnikkeiden kohdalta, ja ovista ja katosta vuotaa usein vettä sisään.
• Klassinen, Td5: öljy voi kulkeutua suuttimien johtosarjaa pitkin moottorinohjaimelle, ja öljyvuodot sekä polttoainepaineen säätimen viat ovat tavallisia.
• Klassinen, 2.4 ja 2.2 TDCi: kytkin ja vauhtipyörä kuluvat, ja 2.2-litraisen moottorin hiukkassuodatin tukkeutuu herkästi lyhyessä ajossa. Kaikissa klassisissa tarkistuskohteita ovat myös voimansiirron nivelet, ohjauksen välykset ja jarruputket.
• L663 (2020–): sähkö- ja ohjelmistoviat, esimerkiksi viihdejärjestelmän ja anturien häiriöt, sekä P400e:n latausjärjestelmän ongelmat. Ilmajousitetuissa autoissa jousituksen kunto kannattaa tarkistaa.

Mitä tarkistaa käytettyä ostaessa

Klassisessa Defenderissä tärkeintä on rungon ja korin kunto, L663:ssa huoltohistoria, ohjelmistopäivitykset ja kampanjat.

Klassisen Defenderin alusta kannattaa katsoa mieluiten nostolavalla: kopauta rungon takaosaa ja ulokkeita, kurkista etuseinän jalkatiloihin ja tarkista ovien alareunat. Uusittu tai kunnostettu runko nostaa auton arvoa, kunhan työ on dokumentoitu. Td5:stä kysy suutinjohtosarjan ja moottorinohjaimen kunnosta, ja kuuntele koeajolla voimansiirron kolahduksia. L663:sta pyydä merkkihuollon historia ja varmista, että ohjelmistopäivitykset ja takaisinkutsut on tehty – ne selviävät valmistenumerolla merkkikorjaamosta. Lataushybridistä testauta latauksen toiminta ja akun kunto merkkikorjaamossa. Katso rekisteriotteesta auton luokka ja se, riittääkö oma ajokorttisi sen ajamiseen.

Land Rover Defender Suomen talvessa

Lumessa Defender on omimmillaan: jatkuva neliveto, alennusvaihteisto ja reilu maavara vievät eteenpäin siellä, missä tavallinen auto jää kiinni.

Klassisen Defenderin lämmityslaite on vaatimaton ja ohjaamo vetoinen, joten sisätilanlämmitin tekee pakkasaamuista mukavampia ja sulattaa lasit valmiiksi. Moottorinlämmitin puolestaan helpottaa dieselin kylmäkäynnistystä ja vähentää kulumista. Suolavesi kiihdyttää rungon ruostumista, joten alustan pesu talven jälkeen on klassiselle mallille tärkeää. L663:n lataushybridi kannattaa esilämmittää latauksen aikana, ja pakkasella sen sähköinen toimintamatka lyhenee. Hyvät talvirenkaat ovat raskaalla autolla jarrutusmatkan kannalta välttämättömät.

Tilat ja vetokyky

Tilat riippuvat korimallista: lyhyessä 90:ssä tavaratila jää pieneksi, viisiovinen 110 on Defendereistä perheauto ja L663:n pitkä 130 vie jopa kahdeksan henkeä.

Uuden 110:n tavaratila on suuri, ja takaluukku aukeaa sivulle, mikä on ahtaassa pihassa hyvä tietää. Klassisen 110:n takatilaan mahtuu paljon tavaraa, mutta matkustajien mukavuus on vaatimaton. Henkilö- tai pakettiautoksi rekisteröidyllä Defenderillä täysi 3 500 kg:n perävaunu vaatii BE-kortin. Kuorma-autoksi rekisteröidyn Defenderin perässä yli 750 kg:n perävaunu vaatii C1E-luokan ajokortin. Taulukko on suuntaa-antava, ja kunkin auton sallitut perävaunumassat löytyvät sen omasta rekisteriotteesta.

Kulut ja jälleenmyyntiarvo

Klassinen Defender on harvoja autoja, joiden arvo on pysynyt korkeana vuosikymmeniä. L663 taas on kallis ostaa ja ylläpitää, ja sen arvo laskee kuten muidenkin premium-maastureiden.

Klassisen Defenderin osat ovat saatavilla ja kohtuuhintaisia, mutta ruosteen korjaaminen ja rungon uusiminen ovat isoja töitä. L663:n kulut määräytyvät pitkälti merkkihuollon mukaan, ja Land Roverin valtuutettu huoltoverkosto on Suomessa harva. Lähin huoltopiste kannattaa katsoa maahantuojan sivuilta ennen kauppaa. Käyttövoimaveroa maksetaan Defenderin dieseleistä ja lataushybridistä mutta ei pelkällä bensiinillä kulkevista versioista. Rekisteröintiluokka vaikuttaa myös autoveroon ja sitä kautta hintaan.

Td5-aikakauden klassikoita on myynnissä suuntaa-antavasti noin 18 000–32 000 eurolla ja myöhempiä TDCi-malleja noin 40 000–60 000 eurolla, poikkeuksellisen hyväkuntoisia kalliimmallakin. L663-sukupolven käytetyt maksavat yleensä noin 55 000–100 000 euroa iän, kilometrien, korimallin ja varustelun mukaan. Tämänhetkiset pyyntihinnat löytyvät ilmoitussivustoilta.

Kenelle Defender sopii?

Klassinen Defender sopii harrastajalle tai työkäyttöön, kunhan omistaja sietää ruostetta ja vuotoja. L663 sopii maastokykyä ja nykyaikaista mukavuutta haluavalle, joka varautuu sähkö- ja ohjelmistovikoihin.

Jos tavoite on pitkäikäinen ja ennustettava maasturi, lähin vertailukohta on Toyota Land Cruiser, jolla on vahvempi kestävyysmaine. Jos maastokyky on toissijaista ja tärkeintä on mukavuus, saman merkin Land Rover Discovery ja Range Rover ovat luontevampia valintoja.