Peugeot 407 käytettynä

Mallin vaiheet ja korimallit

407 on yhden sukupolven auto: se korvasi vuonna 2004 pitkään myydyn 406:n, ja sen paikan otti vuonna 2011 esitelty Peugeot 508.

Ero edeltäjään oli iso. 406 oli maltillisen muotoilun keskikokoinen perheauto, kun taas 407 kasvoi selvästi isommaksi ja sai aggressiivisen, pitkäkeulaisen ilmeen. Ratkaisu jakoi mielipiteet aikanaan ja jakaa yhä. Seuraaja 508 palasi hillitympään linjaan ja kevyempään rakenteeseen, joten 407 jäi oman aikansa erikoisuudeksi.

Korimalleja on kolme. Sedan on yleisin, SW-farmari selvästi käytännöllisin ja tavallisesti myös varustellumpi – siihen oli tarjolla laaja lasikatto, joka tekee matkustamosta poikkeuksellisen valoisan. Vuonna 2005 esiteltiin lisäksi kaksiovinen coupé, joka tuli myyntiin seuraavana vuonna. Sitä myytiin Suomeen vain vähän ja se on nykyään harvinaisuus. Sedanin ja SW:n valmistus päättyi vuoden 2010 lopussa, kun taas coupén valmistus jatkui vielä vuoden 2011 loppuun.

Mikä moottori kannattaa – ja mitä välttää

Moottorivalinta ratkaisee 407:ssä enemmän kuin useimmissa aikalaisissaan, koska ero yksinkertaisen bensiinimoottorin ja monimutkaisen dieselin ylläpidossa on suuri.

Suositeltavat: 407:n yleisimmät moottorit ovat koko valmistusajan myydyt ahtamattomat bensiinit 1.8 ja 2.0. Niissä ei ole hiukkassuodatinta, ahdinta eikä lisäainejärjestelmää, joten korjattavaa on mallin moottoreista vähiten. Painavassa korissa suorituskyky jää kohtalaiseksi eikä kulutus ole pieni, mutta vähän ajavalle ne ovat useimmiten järkevin valinta.

Harkiten: 2.0 HDi on 407:n yleisin diesel, ja pitkillä matkoilla se on vääntävä, hiljainen ja kohtuullisen taloudellinen. Sen tunnetut heikot kohdat ovat suuttimet, muuttuvageometrinen ahdin ja hiukkassuodattimen lisäainejärjestelmä. Isommat 2.2 HDi ja V6-dieselit ovat harvinaisempia, ja niiden korjauskustannukset nousevat nopeasti. Bensiinipuolen 2.2 ja 3.0 V6 ovat mukavia mutta janoisia ja Suomessa harvinaisia.

Vältä lyhytmatka-ajossa: kaikkia hiukkassuodattimella varustettuja HDi-dieseleitä, ja erityisesti 1.6 HDi:tä. Sen ahtimen voitelukanavat tukkeutuvat herkästi, jos öljynvaihtoja on venytetty, ja seurauksena on ahtimen vaurio. Kaupunkiajoon ja lyhyille matkoille bensiiniversio on 407:ssä lähes aina oikea valinta.

Alusta ja ajettavuus

Ajomukavuus on 407:n vahvin puoli: etuakselin kaksoistukivarsijousitus tekee siitä maantiellä rauhallisen ja vakaan.

Peugeot panosti 407:n alustaan tavallista enemmän. Alusta vaimentaa tien epätasaisuudet pehmeästi, ja auto pysyy nopeassa kaarteessa ryhdikkäänä. Hyvien istuinten ja hiljaisen matkustamon ansiosta 407 ei väsytä kuljettajaa pitkälläkään matkalla.

Sama rakenne on kuitenkin mallin tunnetuin kuluva kohta. Pallonivelet, ohjausnivelet, tukivarret ja puslat kuluvat suomalaisilla teillä nopeasti, ja osia on etuakselilla paljon. Alustan kolina on 407:ssä niin tavallinen löydös, että siihen kannattaa varautua jo ennen ostoa. Yksittäinen korjaus ei ole kallis, mutta niitä kertyy.

Luotettavuus ja katsastusmenestys

407 ei ole ikäluokkansa vähävikaisimpia, mutta määräaikaiskatsastuksessa se pärjää suunnilleen samanikäisten autojen tasolla.

Traficomin tilastossa vuosina 2005–2010 käyttöön otettujen 407:ien hylkäysosuus on kokonaisuutena ikäluokan tasolla, ja kilometrejä niillä on suunnilleen yhtä paljon kuin muilla samanikäisillä autoilla. Vuosien 2005–2009 autot on hylätty suunnilleen ikäluokan tahtiin. Yleisimmät hylkäyssyyt ovat etuakselisto, seisontajarru ja käyttöjarrut. Moottorien perusrakenne kestää kohtuullisesti, mutta dieselien pakokaasujen jälkikäsittely ja apulaitteet tuottavat vikoja selvästi keskimääräistä enemmän. Korin ruostesuojaus on aikalaisikseen kohtuullisen hyvä, eikä 407 ole Suomessa erityisen ruostemaineinen auto. Yksilön huoltohistoria määrää lopputuloksen enemmän kuin vuosimalli. Vuosikohtaiset luvut löytyvät Traficomin katsastustilastosta.

Yleisimmät viat

407:n vikalista on tuttu kaikille, jotka ovat pitäneet aikakauden ranskalaista dieseliä – ja bensiiniversiossa se on selvästi lyhyempi.

• Hiukkassuodatin ja Eolys-lisäaine: HDi-dieselien suodatinjärjestelmä käyttää erillistä lisäainetta, jota on lisättävä huolto-ohjelman mukaisin välein. Jos lisäaine loppuu tai auto ajaa vain lyhyitä matkoja, suodattimen puhdistuspoltto eli regenerointi ei onnistu ja suodatin tukkeutuu. Tämä on mallin selvästi tunnetuin ongelma.
• Suuttimet ja ahdin: 2.0 HDi:n suuttimet kuluvat ja voivat vuotaa, ja muuttuvageometrinen ahdin jumittuu. 1.6 HDi:ssä ahtimen voitelukanavien tukkeutuminen on tyypillinen vaurio, jos öljynvaihtoja on laiminlyöty.
• Kaksimassainen vauhtipyörä: dieseleissä kuluva osa, jonka vaihto on kytkinremontin yhteydessä merkittävä lisäkustannus. Tärinä joutokäynnillä ja kolina kytkintä painettaessa ovat oireita.
• Etuakselisto: pallonivelet, ohjausnivelet, tukivarret ja niiden puslat kuluvat nopeasti. Kolina hidasvauhtisessa ajossa on tyypillinen ensioire.
• Sähkövarustelu: BSI-ohjainyksikön häiriöt, akun tyhjeneminen seisottaessa ja yksittäiset anturiviat ovat tavallisia. Myös lämpötilanäytön ja käynnistysmoottorin ongelmia on raportoitu.
• Bensiinimoottorit (1.8 ja 2.0): perusrakenne kestää, ja viat osuvat lähinnä oheislaitteisiin. Heikkenevä sytytyspuola aiheuttaa sytytyskatkoja ja sytyttää moottorin vikavalon. Likaantunut kaasuläppä tai joutokäynnin säädin taas näkyy epätasaisena joutokäyntinä. 2.0-moottorissa kannattaa seurata myös öljynkulutusta ja vesipumpun kuntoa.
• Jakohihna: valmistajan huolto-ohjelmassa 1.8- ja 2.0-bensiinien vaihtoväli on 120 000 km, vuodesta 2007 valmistetuissa 150 000 km, ja 1.6 HDi:ssä 240 000 km. Näissä kaikissa aikaraja on kymmenen vuotta, ja Suomen oloissa se tulee usein vastaan ennen kilometrirajaa. Myös yleisimmän dieselin, 2.0 HDi:n, hihnan aikaraja on valmistajan huolto-ohjelmassa kymmenen vuotta ja kilometriraja yli 200 000 km. Muiden hihnakäyttöisten moottorien vaihtoväli kannattaa tarkistaa huoltokirjasta.

Mitä tarkistaa käytettyä ostaessa

Halvimmassa 407:ssä on usein eniten tekemättömiä korjauksia, joten tärkeintä on selvittää, mitä autolle on jo tehty ja mikä on tekemättä.

Dieselissä kysy suoraan hiukkassuodattimen tilasta ja Eolys-lisäaineen täydennyksistä ja pyydä nähtäväksi niiden merkinnät huoltokirjassa. Selvitä jakohihnan vaihtoajankohta ja katso, onko se tehty myös vuosirajan puolesta ajallaan. Koeaja hitaasti epätasaisella tiellä ja kuuntele etupään kolinat, ja tarkista ohjauksen välykset. Katso, palaako moottorin vikavalo tai hiukkassuodattimen varoitus. Kokeile sähkövarusteet läpi yksitellen ja tarkista, ettei akku tyhjene yön yli. Lasikatollisessa SW-mallissa tarkista katon vesikourujen ja vedenpoistoletkujen kunto. Lopuksi katso katsastushistoria – toistuvat samat huomautukset kertovat paljon.

Peugeot 407 Suomen talvessa

Painava etuvetoinen kori kulkee talvimaantiellä vakaasti, mutta talvi on samalla se vuodenaika, joka koettelee 407:n dieseliä kovimmin.

Lyhyet matkat ja kylmä sää tarkoittavat, ettei hiukkassuodatin ehdi puhdistautua – juuri talvella tukokset yleistyvät. Lyhytmatkaisessa käytössä dieselillä kannattaa ajaa säännöllisesti pidempi lenkki maantienopeudessa. Moottorinlämmitin helpottaa kylmäkäynnistystä ja pienentää sekä kylmän moottorin kulutusta että kulumista. Matkustamon lämmitin puolestaan tekee aamun lähdöstä mukavamman ja säästää lasien kaapimiselta. Pitkän keulan ja loivan tuulilasin harjaamiseen kuluu lumisella pihalla aikaa, ja ahtaissa paikoissa pysäköintitutkista on paljon apua. Painavassa autossa hyvän ja huonon talvirenkaan ero korostuu.

Tilat ja käytännön mitat

407 on ulkomitoiltaan iso auto, mutta matkustamo ei ole aivan yhtä avara kuin koko antaa odottaa – pitkä keula vie osan pituudesta.

Etuistuimet ovat mukavat ja säätövarat hyvät, mutta takapenkin polvitila on kokoluokkaansa nähden vain kohtalainen. SW-farmarin tavaratila kasvaa penkit taittamalla moninkertaiseksi ja lastausaukko on iso, mikä tekee siitä sedania selvästi käyttökelpoisemman. Jarrullinen vetomassa on moottorista riippuen tyypillisesti noin 1 300–1 700 kilon luokkaa. Raskaimman vaunun kanssa yhdistelmän kokonaismassa ylittää B-kortin 3 500 kilon rajan, jolloin tarvitaan B96- tai BE-ajo-oikeus. Luvut ovat suuntaa-antavia, ja sitovat tiedot löytyvät yksilön rekisteriotteesta.

Kulut ja jälleenmyyntiarvo

407 on käytettynä hyvin edullinen ostaa, ja juuri siksi korjauskustannukset suhteutuvat auton arvoon huonosti.

Käytettynä 407:ää on myynnissä suuntaa-antavasti alle tuhannesta eurosta noin 4 000 euroon iän, kilometrien, kunnon ja varustelun mukaan, ja tavallisimmin pyyntö on 1 500–3 000 euroa. Ongelma ei ole ostohinta vaan se, että yksittäinen suutinsarja, ahdin tai hiukkassuodatin voi maksaa enemmän kuin koko auto. Siksi hyvin hoidetusta yksilöstä kannattaa maksaa mieluummin enemmän kuin ostaa halvin ja korjata. Varaosien hinnat ovat kohtuullisia, tarvikeosia löytyy hyvin, ja mekaniikan osaajia on Suomessa runsaasti.

Bensiiniversiosta ei makseta käyttövoimaveroa, mutta dieselistä maksetaan perusveron lisäksi käyttövoimaveroa, jonka ajantasaisen määrän voi tarkistaa Traficomin sivuilta. Jälleenmyyntiarvo on painunut pohjalle, joten auto ei juuri enää menetä arvoaan – mutta ei myöskään palauta korjauksiin laitettua rahaa. Tarkista tuoreet pyyntihinnat ilmoitussivustoilta.

Kenelle 407 sopii?

407 sopii ostajalle, joka ajaa paljon maantietä, arvostaa ajomukavuutta ja osaa suhtautua vanhaan autoon realistisesti.

Se on huono valinta kaupunkiliikenteen lyhyille matkoille – etenkin dieselinä. Pitkillä työmatkoilla ja mökkireissuilla hyvin hoidettu bensiini-407 on samanhintaisten autojen mukavimmasta päästä. Uudempaa ja hillitympää saman merkin isoa autoa etsivälle vaihtoehto on Peugeot 508, ja pienempää perheautoa hakevalle Peugeot 308. Muita saman ajan isoja perheautoja ovat Ford Mondeo, Opel Vectra ja Citroën C5.