Subaru Legacy käytettynä

Sukupolvet ja suhde Outbackiin

Legacyn historia on pitkä: ensimmäinen sukupolvi esiteltiin vuonna 1989, ja Euroopassa mallin tarina päättyi viidenteen sukupolveen, jonka valmistus jatkui vuoteen 2014.

Sukupolvien numerointi menee helposti sekaisin, koska Subaru käyttää eri korimalleille eri koritunnuksia – sedanilla ja farmarilla on kummallakin omansa. Suomen käytetyillä markkinoilla tavallisimpia ovat kolmas, neljäs ja viides sukupolvi, eli suunnilleen vuosimallit 1999–2014. Sitä vanhempia näkee harvakseltaan, ja parhaat niistä ovat jo harrastajien käsissä.

Legacy ja Outback ovat eri autoja, vaikka sukua toisilleen. Outback syntyi 1990-luvulla Legacy-farmarin korotettuna versiona ja kasvoi vähitellen omaksi mallikseen. Kun kuudes Legacy-sukupolvi tuli markkinoille vuonna 2014, farmarikori jäi mallistosta pois ja Legacya myytiin lähinnä Pohjois-Amerikassa ja Japanissa sedanina – Euroopassa ja Suomessa Outback jatkoi merkin suurena farmarina yksin.

Mikä moottori kannattaa – ja mitä välttää

Ahtamaton bensiinibokseri on Legacyn vähäriskisin valinta – ei täysin vikaton, mutta ennustettava – kun taas diesel vaatii tarkkaa taustaselvitystä.

Suositeltavat: nelisylinteriset 2.0- ja 2.5-bensiinibokserit ovat mallin selkäranka. Ne eivät ole huippunopeita eivätkä erityisen säästäväisiä, mutta rakenne on yksinkertainen ja kestävä, ja korjaamo-osaaminen on Suomessa hyvällä tasolla. Neljännessä sukupolvessa myytiin lisäksi kuusisylinteristä 3.0-bokseria, joka on kulkutavaltaan poikkeuksellisen pehmeä ja hiljainen – mutta harvinainen ja janoinen.

Harkiten: vuonna 2008 esitelty 2.0D-bokseridiesel oli aikanaan tekninen erikoisuus – ensimmäinen sarjavalmisteinen bokseridiesel henkilöautossa. Se on vääntävä ajaa ja huomattavasti taloudellisempi kuin bensiiniversiot, mutta juuri varhaisissa versioissa on raportoitu vakavia kampiakseli- ja moottorilohkovaurioita, ja hiukkassuodatin ei siedä lyhyttä kaupunkiajoa. Dieselistä on syytä vaatia täydellinen huoltohistoria ja mieluiten tieto siitä, mitä moottorille on tehty.

Erikoistapaus: turboahdetut GT-versiot ja Japanista tuodut yksilöt ovat harvinaisia ja mielenkiintoisia, mutta niiden kunto vaihtelee rajusti ja varaosien saatavuus voi olla työlästä. Vaihteistoja on tarjottu käsivalintaisina, perinteisenä automaattina ja viidennessä sukupolvessa portaattomana Lineartronic-automaattina.

Bokseri ja symmetrinen neliveto

Legacyn ajotuntuma ei synny tehosta vaan rakenteesta: vaakatasossa vastakkain makaavat sylinterit pitävät moottorin matalana, ja voimansiirto kulkee auton keskilinjaa pitkin taakse.

Subaru kutsuu ratkaisua symmetriseksi nelivedoksi. Nimi viittaa voimansiirron sivuttaissuuntaiseen symmetriaan: moottori, vaihteisto ja kardaani ovat samalla keskilinjalla, jolloin oikean ja vasemman puolen vetoakselit ovat keskenään samanmittaiset eikä auto vedä puoleen tai toiseen. Matala massakeskipiste taas on bokserimoottorin ansiota. Painonjako etu- ja taka-akselin välillä ei silti ole tasan puoliksi, vaan Legacy on, kuten useimmat etumoottoriset autot, hieman etupainoinen. Yhdessä nämä piirteet tekevät autosta liukkaalla rauhallisen ja ennakoitavan. Nelivetoa ei tarvitse kytkeä päälle, vaan se on jatkuvasti toiminnassa – juuri siksi Legacy tuntuu talvella luotettavalta myös silloin, kun keli vaihtuu kesken matkan.

Vastapuoli on kulutus, joka nousee selvästi etuvetoisen perheauton yläpuolelle – kyse ei ole viasta vaan tekniikan luonteesta. Bokserirakenne tuo myös omat huoltopiirteensä: venttiilikoppien tiivisteet ovat tunnettu vuotokohde, ja moottoritilan ahtaus tekee osasta töitä työläämpiä kuin tavallisessa rivimoottorissa.

Luotettavuus ja katsastusmenestys

Bensiinikäyttöinen Legacy on maineeltaan sitkeä auto, mutta ikä on mallin suurin yksittäinen muuttuja: Euroopan-mallin valmistus päättyi vuonna 2014, joten nuorimmatkin yksilöt ovat jo vanhoja autoja.

Voimalinjan perusrakenteet kestävät hyvin, ja korkeat kilometrit eivät sinänsä ole este, jos huoltohistoria on kunnossa. Sen sijaan alusta, ruoste ja pienet vuodot ratkaisevat, kannattaako yksilöön koskea. Dieselversion luotettavuus on selvästi bensiiniä epävarmempi. Traficomin katsastustilastossa Legacy ja Outback ovat samassa ryhmässä, koska Outback rekisteröitiin Suomessa Legacy-nimellä vielä 2010-luvulla. Vuodesta 2010 alkaen ryhmän autot ovat enimmäkseen Outbackeja. Vuosina 2005–2009 käyttöön otetut ryhmän autot ovat ajaneet keskimääräistä enemmän ja silti selvinneet katsastuksesta ikäluokkaa paremmin. Vuosien 2010–2014 autoja hylätään selvästi ikäluokkaa useammin, tosin niiden ajomäärät ovat myös selvästi ikäluokan keskitasoa suuremmat. Yleisimmät hylkäyssyyt ovat etu- ja taka-akselisto, vanhemmissa myös pakokaasumittaus.

Takaisinkutsuista vakavin koskee etumatkustajan turvatyynyä: osassa vuosina 2004–2014 valmistetuista Legacyista on Takatan kaasunkehitin, joka voi turvatyynyn lauetessa haljeta niin, että sirpaleet voivat vahingoittaa etumatkustajaa. Jo kertaalleen korjattu auto voi tarvita uuden vaihdon, sillä ensimmäisellä kierroksella asennettu osa oli samaa tyyppiä kuin alkuperäinen. Viidennen sukupolven autoista osassa tuulilasinpyyhkijän moottorin pohjakansi voi sulaa ja aiheuttaa palovaaran, jos lumi tai jää estää pyyhkijöitä palaamasta lepoasentoon. Samassa sukupolvessa sähköisen seisontajarrun ohjainyksikön vika voi osassa autoja kytkeä jarrun päälle tai vapauttaa sen odottamatta. Subarun merkkikorjaamo pystyy kertomaan valmistenumerosta, mitkä työt kyseiseen autoon on tehty.

Yleisimmät viat sukupolvittain

Legacyn vikakuva jakautuu jyrkästi kahtia: bensiinimoottorien viat ovat tavanomaisia ja korjattavia, dieselin pahimmat ovat kalliita.

• Bensiinibokserit (2.0, 2.5, 3.0): venttiilikoppien tiivistevuodot ovat tyypillisiä ikääntyneissä moottoreissa. Jakopään huoltotarve riippuu moottorista: EJ-sarjan nelisylinterisissä 2.0- ja 2.5-boksereissa on jakohihna, joka vaihdetaan yhdessä vesipumpun kanssa. Valmistajan huolto-ohjelmassa hihna vaihdetaan vuodesta 2003 valmistetuissa vapaastihengittävissä EJ-moottoreissa 105 000 kilometrin tai seitsemän vuoden välein ja sitä vanhemmissa 100 000 kilometrin tai neljän vuoden välein sen mukaan, kumpi täyttyy ensin. Kuusisylinterisessä 3.0-bokserissa ja 2010-luvun alussa esitellyissä FB-sarjan 2.0- ja 2.5-moottoreissa jakopää taas toimii ketjulla, eikä määräaikaista hihnanvaihtoa ole. Vanhemmissa 2.5-moottoreissa on raportoitu kannentiivistevuotoja. Moottorin lämpötilan käyttäytymisestä ja jäähdytysnesteen kunnosta kannattaa ottaa selvää.
• 2.0D-diesel (2008–2014): vakavimmat raportoidut ongelmat ovat kampiakselin ja moottorilohkon vauriot, jotka painottuvat varhaisiin versioihin. Muita ovat hiukkassuodattimen tukkeutuminen, öljyn laimeneminen dieselillä epäonnistuneiden regenerointien seurauksena ja kaksimassaisen vauhtipyörän kuluminen.
• Voimansiirto: kardaaniakselin tukilaakerit, vetonivelten suojakumit ja takatasauspyörästön tiivisteet ovat nelivetoisen auton tavanomaisia kulumiskohteita. Automaattivaihteiston öljynvaihtojen on hyvä näkyä huoltohistoriassa. Viidennen sukupolven 2.5-litraisten portaattomissa Lineartronic-vaihteistoissa tunnetaan venttiilirungon ja momentinmuuntimen vikoja, joten koeajossa kannattaa tunnustella erityisesti nykimistä ja epätasaista kiihdytystä.
• Kori ja alusta: vanhimmissa sukupolvissa ruoste helmoissa, takakaarissa ja apurungoissa on tosiasia, ei mahdollisuus. Myös jousien katkeaminen ja iskunvaimentimien väsyminen ovat suomalaisilla teillä yleisiä.

Mitä tarkistaa käytettyä ostaessa

Tässä ikäluokassa yksilön historia ratkaisee eniten. Vuosina 2004–2014 valmistetuista autoista kannattaa lisäksi selvittää etumatkustajan Takata-turvatyynyn vaihto, myös jo kertaalleen korjatuista.

Nosta auto katsottavaksi ja tarkista helmat, takakaaret, apurungot ja jousien istukat. Katso moottoritilasta venttiilikoppien reunat ja jakopään alue vuotojen varalta. Jos kyseessä on jakohihnallinen EJ-sarjan 2.0 tai 2.5, selvitä hihnan ja vesipumpun vaihtohistoria. Jos siitä ei ole merkintää, laske työ hintaan mukaan. Nelivetoisessa autossa renkaiden pitää olla samaa mallia ja kulutuspinnaltaan tasaisia – selvästi erikuluneet renkaat rasittavat voimansiirtoa. Koeajossa kuuntele kardaanin tukilaakerin tärinää ja tunnustele, vaihtaako automaatti pehmeästi. Dieselissä kysy suoraan, mitä moottorille on tehty ja onko takuu- tai korjaushistoriaa dokumentoituna.

Subaru Legacy Suomen talvessa

Jatkuvatoiminen neliveto ja matala painopiste tekevät Legacysta auton, joka tuntuu liukkaalla ennakoitavalta ja rauhalliselta.

Liikkeellelähtö sujuu mäessäkin useimmiten ilman renkaiden turhaa pyörimistä, ja kaistanvaihto sohjossa on vakaampi kuin useimmilla etuvetoisilla kilpailijoilla. Maavara on kuitenkin tavallisen henkilöauton luokkaa, joten aurausvallien yli ei kannata yrittää – siihen tarkoitukseen korotettu Outback on selvästi parempi työkalu. Moottorinlämmitin on tässä autossa erityisen hyödyllinen: iso ahtamaton moottori juo kylmänä paljon, ja lämmitin lyhentää kulutuspiikkiä ja moottorin kulumisen kannalta pahinta jaksoa. Matkustamon lämmitin puolestaan sulattaa lasit ja tekee lähdöstä miellyttävämmän. Nelivetoiseen vaihdetaan aina neljä samanlaista talvirengasta.

Tilat ja käytännön mitat

Farmari on Legacyn käytännöllisin muoto: matala lastausreuna, säännöllisen muotoinen tila ja hyvä vetokyky tekevät siitä toimivan mökki- ja harrastusauton.

Vanhemmat sukupolvet ovat mitoiltaan hieman pienempiä, mutta kaikissa takapenkki riittää aikuisille hyvin. Jarrullinen vetomassa on versiosta riippuen tyypillisesti noin 1 500–1 700 kilon luokkaa, mikä on tälle kokoluokalle vahva luku ja tekee Legacysta käyttökelpoisen kärrynvetäjän. Raskaimman vaunun kanssa yhdistelmän kokonaismassa ylittää B-kortin 3 500 kilon rajan, jolloin tarvitaan B96- tai BE-ajo-oikeus. Yksilön tarkka vetomassa näkyy rekisteriotteesta.

Kulut ja jälleenmyyntiarvo

Legacy on halpa ostaa mutta ei halpa ajaa – nelivedon ja ison bensiinimoottorin yhdistelmä näkyy joka tankkauksella.

Polttoainekulut ovat mallin suurin yksittäinen menoerä, ja niiden päälle tulevat nelivetoisen auton omat kuluvat osat: vetonivelet, tukilaakerit ja neljä samanlaista rengasta kerralla. Merkkikohtaisia varaosia on kohtuullisesti saatavilla, mutta hinnat ovat volyymimalleja korkeammat. Bensiinibokserista ei peritä käyttövoimaveroa lainkaan. Dieselin omistajalta se peritään perusveron ohella, ja ajantasaiset perusteet kannattaa tarkistaa Traficomin sivuilta.

Hyväkuntoiset yksilöt pitävät arvonsa melko vakaana, koska halpoja nelivetoisia farmareita kysytään jatkuvasti. Tarjonta on Suomessa suppeahkoa ja hintahaitari leveä: käytettynä neljännen sukupolven Legacyja on myynnissä suuntaa-antavasti noin 1 000–12 000 eurolla ja viidennen noin 3 000–15 000 eurolla. Alapäässä on loppuun ajettuja projekteja, yläpäässä hyvin huollettuja myöhäisten vuosimallien yksilöitä. Katso ajantasainen hintataso ilmoitussivustoilta.

Kenelle Legacy sopii?

Legacy sopii ostajalle, joka arvostaa nelivedon varmuutta enemmän kuin pientä kulutuslukemaa – ja joka osaa arvioida vanhan auton kuntoa tai tuntee jonkun, joka osaa.

Se on omimmillaan pitkillä hiekkatiematkoilla, vaihtelevilla keleillä ja peräkärryn kanssa. Samaa tekniikkaa korkeammalla maavaralla edustaa Subaru Outback. Korkeamman istuma-asennon ja pienemmän koon yhdistelmää tarjoaa Subaru Forester ja kompaktimpaa vaihtoehtoa Subaru XV. Perinteisempää isoa farmaria etsivälle vertailukohta on Volvo V70.